perjantai 8. syyskuuta 2017

Oodi pihavaahteralle


Kaunis vaahterapuumme.

Keväällä olet lintujen laulupuuna – titityy titityy titityy.

Talitiaisten pesäpuu.



Kevätpäivien pidetessä alkaa linnunpöntön vaiheilla liikehdintä,  hillitön ruokkiminen. 

Poikaset kasvavat,
kunnes kurkkivat suuaukosta suureen maailmaan.

Eräänä aamuna kaikki näyttää ensin hiljaiselta, 
kunnes oksistoissa alkaa kuhina.
Pikkuiset linnunpoikaset opettelevat elämän taitoja –
on lentopyrähtelyjä – siritystä,
lintuemo ruokkii omiaan kiireisenä.

Kevät etenee kesäksi.
Vaahtera varjostaa runsaalla lehdistöllään laajasti pihanurmea suuret tummanvihreät lehdet tuulessa lepattaen.



Syksy kun lähestyy, lehdistössä alkaa värien leikki. 

Leijailevat alas tuulen heitteleminä. 

Nähdään värien kirjo;  

on viininpunaista, kirkkaan punaista, puna-vihreäkirjavaa, oranssia, keltaisen -vihreän kirjavaa, kirkkaan keltaista.




Loppusyksystä maassa lepää lehtimatto, paksu, pehmeä, kellanruskea.

Harava viuhahtelee.

Lehdet kerätään pois, ja vaahteran kauneus on muistoa vaan.

Kunnes – 
kylmän, pimeän, pitkän lumitalven jälkeen
routa sulaa, uusi kevät puhkeaa....

.....ja vaahterapuu herää uuteen kukoistukseensa!

Luojamme rakastaa värejä, 
niin minäkin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti