keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ihana maa.




Näitä sinivalkoisia kivimaalauksia olen tehnyt paljon, 
ja mm. antanut pyynöstä eräälle ystävälleni 
Suomi 100- juhlaan rekvisiitaksi.

Kirjoitin runon, jonka aihe on nyt kaikkien huulilla, 
ja tärkeä aihe onkin.


Ihana maa

Väreistä muodikkaimmat nyt kaikilla on
sininen ja valkoinen.
Syy siihen kaikilla tiedossa on, 
ja syy se on melkoinen!

Tämä maa, satavuotias maa, 
kovin, kovin pieni maa.
Ilo, ihme tää on,
ja lahja niin ja suunnaton. 

Oli ahdistus silloin valloillaan, 
pelko, tuska pahimmillaan, 
kun taistelut viuhuivat kuumimmillaan.
Epätoivo oli vallata kokonaan. 

Mutta kiitos rohkeiden, urheiden 
miesten ja naisten 
henkensäkin uhranneiden,
meillä nyt on oma, ihana maa,
sinivalkoinen maa.

Nöyrä kiitos Sinulle, Korkein,
Isämme taivaallinen. 
Sinulla kädessäs 
on kohtalo kansojen.

Ja lippumme kaikista kaunein,
ristilippu
sinivalkoinen.

Kiitos vapaasta isänmaasta!

Kirj. Airi Leppäjärvi


perjantai 8. syyskuuta 2017

Oodi pihavaahteralle


Kaunis vaahterapuumme.

Keväällä olet lintujen laulupuuna – titityy titityy titityy.

Talitiaisten pesäpuu.



Kevätpäivien pidetessä alkaa linnunpöntön vaiheilla liikehdintä,  hillitön ruokkiminen. 

Poikaset kasvavat,
kunnes kurkkivat suuaukosta suureen maailmaan.

Eräänä aamuna kaikki näyttää ensin hiljaiselta, 
kunnes oksistoissa alkaa kuhina.
Pikkuiset linnunpoikaset opettelevat elämän taitoja –
on lentopyrähtelyjä – siritystä,
lintuemo ruokkii omiaan kiireisenä.

Kevät etenee kesäksi.
Vaahtera varjostaa runsaalla lehdistöllään laajasti pihanurmea suuret tummanvihreät lehdet tuulessa lepattaen.



Syksy kun lähestyy, lehdistössä alkaa värien leikki. 

Leijailevat alas tuulen heitteleminä. 

Nähdään värien kirjo;  

on viininpunaista, kirkkaan punaista, puna-vihreäkirjavaa, oranssia, keltaisen -vihreän kirjavaa, kirkkaan keltaista.




Loppusyksystä maassa lepää lehtimatto, paksu, pehmeä, kellanruskea.

Harava viuhahtelee.

Lehdet kerätään pois, ja vaahteran kauneus on muistoa vaan.

Kunnes – 
kylmän, pimeän, pitkän lumitalven jälkeen
routa sulaa, uusi kevät puhkeaa....

.....ja vaahterapuu herää uuteen kukoistukseensa!

Luojamme rakastaa värejä, 
niin minäkin.