torstai 23. maaliskuuta 2017

Pihapiirin pikku ystäviä.


Innostuin muistelemaan viime kesää, ja odottelemaan tulevaa. 

Nämä tuhisevat pikkuiset siilit vaeltelivat pihapiirissämme. 
Syksyllä kerran haravoidessani lehtikasaa, ja nostaessani käsineet kädessä kasaa sivuun, jokin pisti sormeani. Sisältä kömpi siili päiväunilta! 

Lapsena kerran vanhassa mummolassani seisoessani pihamaalla tarkkailemassa siilien puuhia, käveli pikkuruinen siilin poikanen jalkateräni yli. Voi, kuinka hauska tilanne, joka jäi pienen lapsen mieleen!


Nämä oravat ovat rakkauteni ja vähän (vain vähän) vihanikin kohde. 
Ne ovat kovia ahnehtimaan linnuilta ruokintapaikalta siemeniä, ja tietenkin veivät ne poskissaan kätköön johonkin maastoon, josta eivät tietenkään niitä enää löytäneet.  
Sitten keväällä puhkeaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin auringonkukan taimia.
Tässä ne ovat veikeän näköisinä meidän sisäpihalla pyytämässä jälleen ruokaa. 



Lampaita pysähdymme välillä tervehtimään mm. kesäpaikkamme lenkkipolun varrella. 
Ne ovat kivoja, kun kokoontuvat tuijottamaan ja määkimään.



Tämän horsma-akvarellin maalasin vuosia sitten kesämaisemissani, ulkona istuin ja katselin, kun horsmat huojuivat tuulessa. 


Samoihin aikoihin kesäkukat inspiroivat. Ne vain kestävät niin vähän aikaa, ja ovat niin kuin ihmiselämä, vain "kämmenen leveyden verran"



Tässä sitten kuva eiliseltä. 
Näiden pienten virkkaamisen olin mielestäni jo lopettanut ja "pannut pakettiin". 
Kuitenkin eräs ystäväni pyysi yhden vietäväksi lapsenlapselleen, No "olkoon menneeksi".  
Pari tuntia siinä meni, ja hyvä mieli tuli itsellenikin. 

Nyt uusia, kivoja vapaahetkiä ja harrastuksia, kun aurinko niin kirkkaasti paistaa, ja kevät tulee kohinalla!