perjantai 14. heinäkuuta 2017

Niittykukkia-sarja vuorossa


1. Harakankellot, osa "Niittykukkia"-sarjaa.

Olen keksinyt uuden taidemuodon, jota voi jatkaa, ja vain mielikuvitus on rajana; 
sarja mistä tahansa aiheesta. 
Näin voin jatkaa maalausharrastustani vaikka loputtomasti. 
Osan töistäni olen saanut mahtumaan seinillemme, mutta seuraavat kokoan isoon kansioon, ja olen jopa valokuvannut niitä ja teettänyt onnittelukortteja.

Aloitin alkukeväästä "Pihapiirin pikku ystävät"-sarjasta, johon innoissani maalasin akvarellit kuudesta ihanasta pihapiirin eläimestä. 

Sitten olivat vuorossa "Pihapiirin kukkaset"-sarja, kolme kukka-aihetta. 
Näistä aikaisemmista aiheista kerroinkin jo edellisissä blogipostauksissani.



2. Niittyleinikki.

Nämä näyttävät luonnollisesti isoilta pikku niittyleinikeiksi, mutta nepä ovatkin lähikuvia, taiteilijan näkemys.

Niittyleinikki on hämmästyttävän kaunis kukka, usko vain, niin paljon kun niitä onkin niityillä, pihoissa ja teiden vierillä, mutta pysähdypä joskus tarkastelemaan kukkaa läheltä!
Tämä pätee lähes kaikkiin luonnon kukkiin, kuten seuraavaan:



3. Ohdake.

Voisimpa sanoa, että tämä on kaikkien vihaama kasvi. Se on piikikkyydessään aivan kamala.
Silti sen kukkiin on luotu kauneutta, joka pitää oivaltaa, ja taas; 
katso läheltä. 

Kesällä, joka tänä vuonna on ollut erityisen viivyttelevä, on tärkeää kävellä ja pyöräillä luonnossa ja tarkastella kaikkea kaunista ympärillään.

Tänä kesänä olemme saaneet myös ihastella pitkään kukkien kukintaa viileistä säistä johtuen. Siis yksi hyvistä puolista.
Ajatellaan myönteisesti.
Nyt on hyvä sanoa näin, koska kesälomamme alkaa tänään!


Tässä vielä kuva korteistani, joita teetin valokuvaamistani maalauksista.


Hyvää kesää ja aurinkoista mieltä!



keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Akvarellikukkia ja kivipäivänkakkaroita


Innostuin maalaamaan "Pihapiirin kukkaset" -sarjaa. 
Iltalenkillämme eilen ihailimme alppiruusuja kylän pihoissa, mitä upeimpia sellaisia suurina pensaina. Melkein joka talon pihalla ne suorastaan pursusivat kukkia. 
Meidän alppiruusuun tuli tasan kolme kukkaa. Siitä lohdutukseksi halusin maalata niistä yhden. 
Lemmikit sivutuotteena somistamassa kuvaa.



Nämä orvokit kukkivat ihan huikeasti kolmessa piharuukussamme. 
Viime kesä meni pieleen orvokkienkin suhteen. Istutin vain kaksi tainta kuhunkin ruukkuun. Ne hukkuivat sateisena kesänä, ja riutuivat pois. 
Nyt laitoin kolme tainta kuhunkin, ja näyttää paremmalta.



Tämä ruusu, kieloilla somistettuna, oli muutamia päiviä odottamassa maalausinspiraatiota......



.........Ja tulihan se. 
Ruusu on lempikukkani, kuten useiden muidenkin. 
Se on vain suhteeellisen haastava maalattava.
Tällä kertaa katsoin onnistuneeni hyvin.



Edellisen blogipostaukseni kivikukille jatkoa; 
vuorossa päivänkakkarat.
Näitä oli hauska maalata. 
Pronssi, hopea ja sininen alusta kukille, ja kultaa keskelle.

Nyt täytyy odottaa seuraavaa maalausinspiraatiota, joka ilmeisesti viipyyy, kun kesäkin alkaa tuntua kesältä, 
----ainakin tänään.

Nautitaan nyt jokisesta auringonsäteestä, ja myös sateesta, joka saa luonnon elämään! 




torstai 1. kesäkuuta 2017

Nyt kukkivat kannot


Suomen kevät on ollut niin kylmä ja hitaasti etenevä, kuten jo aikaisemminkin olen huokaillut. 
Mistä lie pälkähtänyt päähäni maalata kiviin kukkia. 

Tontiltamme on tänne muuttomme jälkeen kaadettu 10 puuta, joten kantoja on muutama vieläkin, vaikka niistä on hävitetty suurin osa. 
Ne lahoavat kyllä aikanaan, mutta sitä odotellessa.....



Tämä kanto on sisäpihan reunoilla. Jonkin verran on jätetty pihan nurkkaa lähes luonnon tilaan muutenkin, myös tämä kanto, joka toimii lintujen ja oravien hyppelykantona.



Kiviä myös riittää, eri muotoisia. Tähän tarkoitukseen ei tarvitse muodon olla niin tarkka.
 Maalasin ensin turkoosiksi osan, kun muuta sinistä ei sattunut olemaan varastossani, mutta se väri ei silmääni oikein miellyttänyt..........


.........joten lähdin kauppaan hakemaan sopivaa sinistä, ja maalasin uudestaan.



Inspiraation lähteitä pihamaallamme: lemmikki.......



.....tuomi....


....ja tulppaani.



Aikaisemmin maalasin leppäkerttuja, joita on paljon, 
ja olen myös antanut niitä pois.


Vapaa-ajalla liikumme paljon, ja se virkistää mieltä ja kehoa. 
Tässä kesäpaikkamme joka-aamuinen lenkkipolku kulkee, järven rantaa pitkin, kolmisen kilometriä. 
Kaunista!
Paljon on aihetta iloita ja kiittää!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Se tulee kuitenkin!



Tämän päivän taidetta. 
Maalasin kuvan ostamistamme orvokeista, ihan sen kunniaksi, kun on tulossa kesä.

Tänään siis teimme sen: 
Istutimme orvokit ulkoruukkuihin. On ollut niin kylmä kevät, että talvikevät olisi oikea nimi. 
Lähes päivittäin on satanut lunta ja vuorokauden keskilämpötila on kuukausi kaupalla ollut muutama plusaste.
Ensimmäisen kerran tänä keväänä tuli mieleen tehdä jokakeväinen toimenpide: kesäkukkien istutus. 

Kunpa vain tulppaanit ja krookukset myös ymmärtäisivät kukkia. Taimet ovat kyllä nousseet, mutta nuppuja odotellaan näkyviin.


Orvokki sykähdyttää aina.
Sininen on lempivärini niissä.
Olen tavannut joka vuosi istuttaa sinisiä, ja vain sinisiä 

Nyt rikoin rajojani, ja ostin keltaisia ja valkoisia sinisten lisäksi.
Sekoitin eri värejä kolmeen suureen piharuukkuun. 



Tämä on huoneentauluni, taideteos itsessään. 
Kaikki virkkaustyöni tungettuna samaan, kuin sillit purkkiin.



Äitienpäiväruusut. Huomenna on äitienpäivä. 
Onnea kaikille äideille!




torstai 20. huhtikuuta 2017

Harakat ja nyhtöroskat.


Pihapiirin pikku ystävät- sarjaan tuli pari uutta eläintä, harakat ja jänikset. 
Sarjan akvarellit alkavat nyt olla paketissa. 

Nämä päivittäin tontillamme vierailevat ystävät, harakat ovat ovat hauskoja. Jos seisot sisällä ikkunan lähellä ihan paikallasi, ne puuhailevat siinä, mutta jos liikahdat, ne lehahatavat lentoon pois näkyvistä. 
Ne nyhtävät maasta mitä milloinkin satunnaista roskaa.
Muotisana: nyhtöruoka, kuten nyhtökaura, -possu, -kana ym. 
Siis tähän sopii: "Harakat ja nyhtöroskat"
Ruuaksi kelpaa mikä tahansa maassa oleva.


Luonnostelen työni ensin lyijykynällä, niin saan jonkinlaisen idean ja tuuppauksen alkuun pääsemiseksi. 
Loppu onkin sitten helpompaa. 

Tyylini akvarellitaiteessa on onneksi sallittua kuten lähes kaikki. Koulukuntia on monia, kuten muussakin taiteessa.



Jäniksiin saamme yleensä tutustua vähän heikommin, kun ovat myös niin arkoja, että luikkivat pakoon heti, kun yrittämme lähestyä. 

Kerran oltuamme kesälomareissulla, ja palatessamme kotiin, nämä ystävät makailivat ja torkkuivat sisäpihallamme, ikään kuin olisivat siinä aina torkkuneet. Vierekkäin, rauhassa. 
Olivat ottaneet sen lepopaikakseen, kun eivät tulleet häirityksi ollessamme poissa. 
Ihan hauska tilanne, toden totta. 
Niinpä, mutta loikkivat sitten pakoon, kun huomasivat, että isäntäväki oli kotiutunut!


Luonnostelua jäniksistä.

Laitan tähän alle kertaukseksi muut maalaamani pihapiirin ystävät näin kotinäyttelynä.



On mukava välillä tehdä sarjaa milloin mistäkin, kun muuten näin harrastelijana aiheet yksitellen ovat inspiraation varassa.

Tutustu myös taidesivuihini: airintaide.weebly.com

Kiitos mielenkiinnostasi!  







sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pihapiirin keskustelevat varikset.



Sarjassani: Pihapiirin pikku ystäviä ovat vuorossa Keskustelevat varikset.

Aikaisemmin maalaamani pikkuystävät ovat: Tuijottavat lampaat, Ruokaa pyytävät oravat, Vaeltavat siilit, ja seuraavat ystävät ovat jo akvarellityön alla. 

Varikset ovat mukavia kavereita, kunhan käyttäytyvät sääntöjen mukaan. 

Jokaisella on näkemystä tai jopa kokemusta, kun ne levittelevät roskapusseja. Niin minullakin, kun kerran kauppaan lähtiessäni unohdin roskapussin portaille. Maisema oli "elämyksellinen", kun tulin kotiin. Kaikki oli levitelty pihamaalle ja "tutkittu", ja syöty syötäväksi kelpaava.

Hetken taas muistan olla huolellinen roskien kanssa.



Olen uudistanut taidenäyttelysivujani: airintaide.weebly.com
Sieltä löytyy todella monipuolinen taidesivusto, myös maalauksia pihapiirin pikku ystävistä, tervetuloa tutustumaan!



H-hetken kuva viime kesältä. Kirjosieppo lähdössä pöntöstä.



Nyt on pääsiäisviikko, ja toin vähän rekvisiittaa pöydälle, kun pääsiäinen, kuten joulukin on niin lyhyt teema-aika, ja varsinkin keltainen väri tuo valoisuutta ja iloa.

Kiitos kiinnostuksestasi, ja hyvää pääsiäistä! 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Pihapiirin pikku ystäviä.


Innostuin muistelemaan viime kesää, ja odottelemaan tulevaa. 

Nämä tuhisevat pikkuiset siilit vaeltelivat pihapiirissämme. 
Syksyllä kerran haravoidessani lehtikasaa, ja nostaessani käsineet kädessä kasaa sivuun, jokin pisti sormeani. Sisältä kömpi siili päiväunilta! 

Lapsena kerran vanhassa mummolassani seisoessani pihamaalla tarkkailemassa siilien puuhia, käveli pikkuruinen siilin poikanen jalkateräni yli. Voi, kuinka hauska tilanne, joka jäi pienen lapsen mieleen!


Nämä oravat ovat rakkauteni ja vähän (vain vähän) vihanikin kohde. 
Ne ovat kovia ahnehtimaan linnuilta ruokintapaikalta siemeniä, ja tietenkin veivät ne poskissaan kätköön johonkin maastoon, josta eivät tietenkään niitä enää löytäneet.  
Sitten keväällä puhkeaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin auringonkukan taimia.
Tässä ne ovat veikeän näköisinä meidän sisäpihalla pyytämässä jälleen ruokaa. 



Lampaita pysähdymme välillä tervehtimään mm. kesäpaikkamme lenkkipolun varrella. 
Ne ovat kivoja, kun kokoontuvat tuijottamaan ja määkimään.



Tämän horsma-akvarellin maalasin vuosia sitten kesämaisemissani, ulkona istuin ja katselin, kun horsmat huojuivat tuulessa. 


Samoihin aikoihin kesäkukat inspiroivat. Ne vain kestävät niin vähän aikaa, ja ovat niin kuin ihmiselämä, vain "kämmenen leveyden verran"



Tässä sitten kuva eiliseltä. 
Näiden pienten virkkaamisen olin mielestäni jo lopettanut ja "pannut pakettiin". 
Kuitenkin eräs ystäväni pyysi yhden vietäväksi lapsenlapselleen, No "olkoon menneeksi".  
Pari tuntia siinä meni, ja hyvä mieli tuli itsellenikin. 

Nyt uusia, kivoja vapaahetkiä ja harrastuksia, kun aurinko niin kirkkaasti paistaa, ja kevät tulee kohinalla!



maanantai 27. helmikuuta 2017

Kevät inspiroi.


Maanantaiaamuna herätessäni mietin, mitä keksisin tehdä tänään, kun ei oikein ollut mitään erikoista projektia. 
Markku oli lähtenyt jo aamuvarhaisella töihin. 

Huomasin kuitenkin heti aamusta tekeväni joka kevät toistuvaa pikku puuhaa; kukkien mullan vaihtoa. 

Olin juurruttanut traakkipuun latvaosan, ja tyviosa oli jo alkanut versoa uutta oksaa. 
Molempiin uudet mullat. 

Saman tien muutkin kukkamme saivat uuden ravinteikkaan kasvualustan.



Seuraavaksi jatkoin kesken jääneitä rantakassitöitäni. 
Hihnat olin virkannut melkein valmiiksi. 
Viimeisen virkkasin aamupäivällä. 



Tässä kaikki, ja seuraavaksi ompelemaan valmistelemani muoviosat kasseiksi.


Valmiit kassit, kesää ja uimarantoja odottamaan. 
Pari niistä on vielä vähän kesken, eivätkä päässeet kuvaan.

Ihan mukavaa, vähän haastavaakin, ommeltavaa muovia.

Eri värisiä hihnoja virkkaan niille vaihtelun vuoksi. 




Edelleen vähän kesken jäänyttä pyyhepitsiä viimeistelemään.


Valmista tuli. Helppo ja nopea malli.

Nämä ja paljon muuta ehtii puuhata  päivän aikana. 

Illalla sitten puuhaammekin yhdessä, ja ulkoilemme. 

Kevätaurinko pilkistää välillä. 
Maisema on uskomattoman kirkas viikonloppuna sataneen lumen jäljiltä. 

Hyvää alkavaa viikkoa!



tiistai 7. helmikuuta 2017

Kukat sinivalkoiset.


Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sinivalkoinen on muotiväri.



Huomasin vain, että jostain syystä siniset sävyt olivat jäännöslangoissani vallalla. Siitä tämä inspiraatio. 

Olen päättänyt, että pikku eläin- ym. aiheiset virkkaukseni saavat riittää, ja päätin keskittyä muihin asioihin, kuten maalaus- neulomis- ym. harrastuksiini. 
Sitten tulivat nämä kukat. Tässä ne nyt ovat, 7 kpl tällä erää saa riittää. 


Äitini innostui jossain vaiheessa myös kukista. Silloin en itse ajatellut kukka-aiheita. 

Hän teki minulle ja sisaruksilleni näin iloisen värisiä tyynyjä. Itse varmaan improvisoi mallit. 

Hänkin oli luova harrastuksissaan. 
Hän piti väreistä, ja on hienoa muistella näitä, hänen innostuksensa aikoja. 



Ja kuten joka kevät, yksi vaihe; tulppaanit, kevään ensi kimput, jotka mieheni tuo kotiin kauppareissulta.

Värikästä kevättalvea! 
Hanget hohtavat vielä.

torstai 19. tammikuuta 2017

Kalligrafiaa ja akvarellia.


Tämä on pitkäaikainen  taideharrastukseni muoto, olen tehnyt näitä eri aiheisilla teksteillä ja maalauksilla.  



Välillä annan niitä lahjoiksi, tilauksesta, ja muuten vain. 



Häälahjoiksi tai näin muistuttamaan rakkaudesta.



Sellofaani ja pakettinauha kivasti aseteltuna lisää lahjan arvokkuutta.



Nyt on uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuodesta hyvä muistuttaa vaikkapa tällä maalauksella. 
Kansalliskukkamme kielo muistuttaa Suomen 100-vuotisjuhlasta.



Tämän kirjan on äitini aikoinaan lahjoittanut minulle, kun huomasi kiinnostukseni  kalligrafiaharrastukseen nuorena tyttönä. Hän oli itsekin harrastanut tekstausta, ja ottanut oppia tästä v.1946 painetusta kirjasta.



Kaikenlaista kaunista tekstausta. 
Itse opin kirjoittamaan kalligrafiatekstejä opettelemalla ensin kirjaimet ja sitten mallista harrastamalla päiväkirjan tekstaamista. Näin opin myös kirjoittamaan ilman mallikirjaimia. 



Näitä erilaisia opaskirjasia löytyy  edelleen, kylläkin myös suppeampia teoksia, kuin oma "antiikkikirjani".

Tervetuloa kivan harrastuksen pariin!