lauantai 7. lokakuuta 2017

Erilainen pehmolelu.


Voihan sitä tehdä tällaisiakin pehmoleluja. 
Kiva ottaa kainaloon tai hypistellä pikku sormilla solmuja ja kiehkuroita.

Mikään ei saa nukkaantua tai irrota käytössä.

Tähän voisi keksiä vaikka mitä näpelöitävää.
Vain mielikuvitus on rajana.



Nämä pikku tyynyt syntyivät, kun täytyi saada taas jäännöslangoille käyttöä. 
Sen verran vähän oli kutakin väriä, että ei tullut mitään suurta aloitetuksi. 

Virkkasin  isoäidin neliöistä toisen puolen.
Fleece-kankaasta ompelin pikku tyynyn, jonka täytin pesunkestävällä sisustusvanulla.



Nyt on sullottu lapsuuteni nukenvaunuihin kaikki. 
Puput, kissat ja tyynyt. 



Täytyyhän minun lisätä taas uutta löytämääni, 
Luojan väritaidetta.

Aurinko, joka sentään välillä pilkahtaa, 
saa vielä kaiken loistamaan!



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ihana maa.




Näitä sinivalkoisia kivimaalauksia olen tehnyt paljon, 
ja mm. antanut pyynöstä eräälle ystävälleni 
Suomi 100- juhlaan rekvisiitaksi.

Kirjoitin runon, jonka aihe on nyt kaikkien huulilla, 
ja tärkeä aihe onkin.


Ihana maa

Väreistä muodikkaimmat nyt kaikilla on
sininen ja valkoinen.
Syy siihen kaikilla tiedossa on, 
ja syy se on melkoinen!

Tämä maa, satavuotias maa, 
kovin, kovin pieni maa.
Ilo, ihme tää on,
ja lahja niin ja suunnaton. 

Oli ahdistus silloin valloillaan, 
pelko, tuska pahimmillaan, 
kun taistelut viuhuivat kuumimmillaan.
Epätoivo oli vallata kokonaan. 

Mutta kiitos rohkeiden, urheiden 
miesten ja naisten 
henkensäkin uhranneiden,
meillä nyt on oma, ihana maa,
sinivalkoinen maa.

Nöyrä kiitos Sinulle, Korkein,
Isämme taivaallinen. 
Sinulla kädessäs 
on kohtalo kansojen.

Ja lippumme kaikista kaunein,
ristilippu
sinivalkoinen.

Kiitos vapaasta isänmaasta!

Kirj. Airi Leppäjärvi


perjantai 8. syyskuuta 2017

Oodi pihavaahteralle


Kaunis vaahterapuumme.

Keväällä olet lintujen laulupuuna – titityy titityy titityy.

Talitiaisten pesäpuu.



Kevätpäivien pidetessä alkaa linnunpöntön vaiheilla liikehdintä,  hillitön ruokkiminen. 

Poikaset kasvavat,
kunnes kurkkivat suuaukosta suureen maailmaan.

Eräänä aamuna kaikki näyttää ensin hiljaiselta, 
kunnes oksistoissa alkaa kuhina.
Pikkuiset linnunpoikaset opettelevat elämän taitoja –
on lentopyrähtelyjä – siritystä,
lintuemo ruokkii omiaan kiireisenä.

Kevät etenee kesäksi.
Vaahtera varjostaa runsaalla lehdistöllään laajasti pihanurmea suuret tummanvihreät lehdet tuulessa lepattaen.



Syksy kun lähestyy, lehdistössä alkaa värien leikki. 

Leijailevat alas tuulen heitteleminä. 

Nähdään värien kirjo;  

on viininpunaista, kirkkaan punaista, puna-vihreäkirjavaa, oranssia, keltaisen -vihreän kirjavaa, kirkkaan keltaista.




Loppusyksystä maassa lepää lehtimatto, paksu, pehmeä, kellanruskea.

Harava viuhahtelee.

Lehdet kerätään pois, ja vaahteran kauneus on muistoa vaan.

Kunnes – 
kylmän, pimeän, pitkän lumitalven jälkeen
routa sulaa, uusi kevät puhkeaa....

.....ja vaahterapuu herää uuteen kukoistukseensa!

Luojamme rakastaa värejä, 
niin minäkin.







keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kuin lila järvi ja muuta kesäasiaa.


Joskus vain katse lukkiutuu näkymään.
Tämä kukkapelto on aitohunajaa, mesikukkaa mehiläisille. 
Luin, että on erinomaista! 


Kaunis vaatimaton, hento kukka.


Vastapainoksi kotipihamme daalia.Kukkii runsaasti, mutta tässä  lähikuva. 
Tämän kukan juuristo viedään viileään kellariin talvehtimaan, ja esikasvatuksen jälkeen istutetaan maahan keväällä, kun hallat eivät ole todennäköisiä, joten vaivannäköä kauneuden eteen.


Aina ihmettelen, kuinka kultapallon kukka on niin saman näköinen, vaikka on korkea, talvehtiva ja runsas kasvustoltaan.


Nämä leppäkertut ovat olleet koko kesän kannon päällä.


Ja kivikukat puutarhapöydällä. 
Eivät lakastu.


Pihakeinu ja takana oleva lauta-aita ovat tämän kesän uutuuksia pihallamme. Pensasaita oli aikansa elänyt ja saa mennä.


Muutama kuva kesälomaelämyksistämme. 
Tässä kesäpaikkamme kaunista järvimaisemaa.




Lakkasuolla ehdimme käydä, ja tässä tulos. 
Hilloksi ja talven makuelämykseksi.


Useana kesänä olen höyrystänyt punaherukkamehut ulkona kaasugrillin keittolevyllä. 
Vähän toista poutapäivää siinä taisi mennä.


Muovipulloihin ja pakasteeksi. riittää meillä pitkälle kevääseen.

Mustikkaa pakastimme myös paljon talviherkuksi. 

Puolukka on vielä kypsymässä, herkullinen marja, jota kannattaa kerätä. 

Vähän haikea on mieli, kun kesä oli niin viileä, 
mutta syksy on myös ihanaa aikaa värien vaihdellessa puissa ja pensaissa.
Katse odottaen eteenpäin!




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Niittykukkia-sarja vuorossa


1. Harakankellot, osa "Niittykukkia"-sarjaa.

Olen keksinyt uuden taidemuodon, jota voi jatkaa, ja vain mielikuvitus on rajana; 
sarja mistä tahansa aiheesta. 
Näin voin jatkaa maalausharrastustani vaikka loputtomasti. 
Osan töistäni olen saanut mahtumaan seinillemme, mutta seuraavat kokoan isoon kansioon, ja olen jopa valokuvannut niitä ja teettänyt onnittelukortteja.

Aloitin alkukeväästä "Pihapiirin pikku ystävät"-sarjasta, johon innoissani maalasin akvarellit kuudesta ihanasta pihapiirin eläimestä. 

Sitten olivat vuorossa "Pihapiirin kukkaset"-sarja, kolme kukka-aihetta. 
Näistä aikaisemmista aiheista kerroinkin jo edellisissä blogipostauksissani.



2. Niittyleinikki.

Nämä näyttävät luonnollisesti isoilta pikku niittyleinikeiksi, mutta nepä ovatkin lähikuvia, taiteilijan näkemys.

Niittyleinikki on hämmästyttävän kaunis kukka, usko vain, niin paljon kun niitä onkin niityillä, pihoissa ja teiden vierillä, mutta pysähdypä joskus tarkastelemaan kukkaa läheltä!
Tämä pätee lähes kaikkiin luonnon kukkiin, kuten seuraavaan:



3. Ohdake.

Voisimpa sanoa, että tämä on kaikkien vihaama kasvi. Se on piikikkyydessään aivan kamala.
Silti sen kukkiin on luotu kauneutta, joka pitää oivaltaa, ja taas; 
katso läheltä. 

Kesällä, joka tänä vuonna on ollut erityisen viivyttelevä, on tärkeää kävellä ja pyöräillä luonnossa ja tarkastella kaikkea kaunista ympärillään.

Tänä kesänä olemme saaneet myös ihastella pitkään kukkien kukintaa viileistä säistä johtuen. Siis yksi hyvistä puolista.
Ajatellaan myönteisesti.
Nyt on hyvä sanoa näin, koska kesälomamme alkaa tänään!


Tässä vielä kuva korteistani, joita teetin valokuvaamistani maalauksista.


Hyvää kesää ja aurinkoista mieltä!



keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Akvarellikukkia ja kivipäivänkakkaroita


Innostuin maalaamaan "Pihapiirin kukkaset" -sarjaa. 
Iltalenkillämme eilen ihailimme alppiruusuja kylän pihoissa, mitä upeimpia sellaisia suurina pensaina. Melkein joka talon pihalla ne suorastaan pursusivat kukkia. 
Meidän alppiruusuun tuli tasan kolme kukkaa. Siitä lohdutukseksi halusin maalata niistä yhden. 
Lemmikit sivutuotteena somistamassa kuvaa.



Nämä orvokit kukkivat ihan huikeasti kolmessa piharuukussamme. 
Viime kesä meni pieleen orvokkienkin suhteen. Istutin vain kaksi tainta kuhunkin ruukkuun. Ne hukkuivat sateisena kesänä, ja riutuivat pois. 
Nyt laitoin kolme tainta kuhunkin, ja näyttää paremmalta.



Tämä ruusu, kieloilla somistettuna, oli muutamia päiviä odottamassa maalausinspiraatiota......



.........Ja tulihan se. 
Ruusu on lempikukkani, kuten useiden muidenkin. 
Se on vain suhteeellisen haastava maalattava.
Tällä kertaa katsoin onnistuneeni hyvin.



Edellisen blogipostaukseni kivikukille jatkoa; 
vuorossa päivänkakkarat.
Näitä oli hauska maalata. 
Pronssi, hopea ja sininen alusta kukille, ja kultaa keskelle.

Nyt täytyy odottaa seuraavaa maalausinspiraatiota, joka ilmeisesti viipyyy, kun kesäkin alkaa tuntua kesältä, 
----ainakin tänään.

Nautitaan nyt jokisesta auringonsäteestä, ja myös sateesta, joka saa luonnon elämään! 




torstai 1. kesäkuuta 2017

Nyt kukkivat kannot


Suomen kevät on ollut niin kylmä ja hitaasti etenevä, kuten jo aikaisemminkin olen huokaillut. 
Mistä lie pälkähtänyt päähäni maalata kiviin kukkia. 

Tontiltamme on tänne muuttomme jälkeen kaadettu 10 puuta, joten kantoja on muutama vieläkin, vaikka niistä on hävitetty suurin osa. 
Ne lahoavat kyllä aikanaan, mutta sitä odotellessa.....



Tämä kanto on sisäpihan reunoilla. Jonkin verran on jätetty pihan nurkkaa lähes luonnon tilaan muutenkin, myös tämä kanto, joka toimii lintujen ja oravien hyppelykantona.



Kiviä myös riittää, eri muotoisia. Tähän tarkoitukseen ei tarvitse muodon olla niin tarkka.
 Maalasin ensin turkoosiksi osan, kun muuta sinistä ei sattunut olemaan varastossani, mutta se väri ei silmääni oikein miellyttänyt..........


.........joten lähdin kauppaan hakemaan sopivaa sinistä, ja maalasin uudestaan.



Inspiraation lähteitä pihamaallamme: lemmikki.......



.....tuomi....


....ja tulppaani.



Aikaisemmin maalasin leppäkerttuja, joita on paljon, 
ja olen myös antanut niitä pois.


Vapaa-ajalla liikumme paljon, ja se virkistää mieltä ja kehoa. 
Tässä kesäpaikkamme joka-aamuinen lenkkipolku kulkee, järven rantaa pitkin, kolmisen kilometriä. 
Kaunista!
Paljon on aihetta iloita ja kiittää!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Se tulee kuitenkin!



Tämän päivän taidetta. 
Maalasin kuvan ostamistamme orvokeista, ihan sen kunniaksi, kun on tulossa kesä.

Tänään siis teimme sen: 
Istutimme orvokit ulkoruukkuihin. On ollut niin kylmä kevät, että talvikevät olisi oikea nimi. 
Lähes päivittäin on satanut lunta ja vuorokauden keskilämpötila on kuukausi kaupalla ollut muutama plusaste.
Ensimmäisen kerran tänä keväänä tuli mieleen tehdä jokakeväinen toimenpide: kesäkukkien istutus. 

Kunpa vain tulppaanit ja krookukset myös ymmärtäisivät kukkia. Taimet ovat kyllä nousseet, mutta nuppuja odotellaan näkyviin.


Orvokki sykähdyttää aina.
Sininen on lempivärini niissä.
Olen tavannut joka vuosi istuttaa sinisiä, ja vain sinisiä 

Nyt rikoin rajojani, ja ostin keltaisia ja valkoisia sinisten lisäksi.
Sekoitin eri värejä kolmeen suureen piharuukkuun. 



Tämä on huoneentauluni, taideteos itsessään. 
Kaikki virkkaustyöni tungettuna samaan, kuin sillit purkkiin.



Äitienpäiväruusut. Huomenna on äitienpäivä. 
Onnea kaikille äideille!




torstai 20. huhtikuuta 2017

Harakat ja nyhtöroskat.


Pihapiirin pikku ystävät- sarjaan tuli pari uutta eläintä, harakat ja jänikset. 
Sarjan akvarellit alkavat nyt olla paketissa. 

Nämä päivittäin tontillamme vierailevat ystävät, harakat ovat ovat hauskoja. Jos seisot sisällä ikkunan lähellä ihan paikallasi, ne puuhailevat siinä, mutta jos liikahdat, ne lehahatavat lentoon pois näkyvistä. 
Ne nyhtävät maasta mitä milloinkin satunnaista roskaa.
Muotisana: nyhtöruoka, kuten nyhtökaura, -possu, -kana ym. 
Siis tähän sopii: "Harakat ja nyhtöroskat"
Ruuaksi kelpaa mikä tahansa maassa oleva.


Luonnostelen työni ensin lyijykynällä, niin saan jonkinlaisen idean ja tuuppauksen alkuun pääsemiseksi. 
Loppu onkin sitten helpompaa. 

Tyylini akvarellitaiteessa on onneksi sallittua kuten lähes kaikki. Koulukuntia on monia, kuten muussakin taiteessa.



Jäniksiin saamme yleensä tutustua vähän heikommin, kun ovat myös niin arkoja, että luikkivat pakoon heti, kun yrittämme lähestyä. 

Kerran oltuamme kesälomareissulla, ja palatessamme kotiin, nämä ystävät makailivat ja torkkuivat sisäpihallamme, ikään kuin olisivat siinä aina torkkuneet. Vierekkäin, rauhassa. 
Olivat ottaneet sen lepopaikakseen, kun eivät tulleet häirityksi ollessamme poissa. 
Ihan hauska tilanne, toden totta. 
Niinpä, mutta loikkivat sitten pakoon, kun huomasivat, että isäntäväki oli kotiutunut!


Luonnostelua jäniksistä.

Laitan tähän alle kertaukseksi muut maalaamani pihapiirin ystävät näin kotinäyttelynä.



On mukava välillä tehdä sarjaa milloin mistäkin, kun muuten näin harrastelijana aiheet yksitellen ovat inspiraation varassa.

Tutustu myös taidesivuihini: airintaide.weebly.com

Kiitos mielenkiinnostasi!  







sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pihapiirin keskustelevat varikset.



Sarjassani: Pihapiirin pikku ystäviä ovat vuorossa Keskustelevat varikset.

Aikaisemmin maalaamani pikkuystävät ovat: Tuijottavat lampaat, Ruokaa pyytävät oravat, Vaeltavat siilit, ja seuraavat ystävät ovat jo akvarellityön alla. 

Varikset ovat mukavia kavereita, kunhan käyttäytyvät sääntöjen mukaan. 

Jokaisella on näkemystä tai jopa kokemusta, kun ne levittelevät roskapusseja. Niin minullakin, kun kerran kauppaan lähtiessäni unohdin roskapussin portaille. Maisema oli "elämyksellinen", kun tulin kotiin. Kaikki oli levitelty pihamaalle ja "tutkittu", ja syöty syötäväksi kelpaava.

Hetken taas muistan olla huolellinen roskien kanssa.



Olen uudistanut taidenäyttelysivujani: airintaide.weebly.com
Sieltä löytyy todella monipuolinen taidesivusto, myös maalauksia pihapiirin pikku ystävistä, tervetuloa tutustumaan!



H-hetken kuva viime kesältä. Kirjosieppo lähdössä pöntöstä.



Nyt on pääsiäisviikko, ja toin vähän rekvisiittaa pöydälle, kun pääsiäinen, kuten joulukin on niin lyhyt teema-aika, ja varsinkin keltainen väri tuo valoisuutta ja iloa.

Kiitos kiinnostuksestasi, ja hyvää pääsiäistä!