lauantai 26. marraskuuta 2016

Virkattuja mustekaloja sairaalaan.

Nämä mustekalat ovat koukuttavia. Kun yhden virkkaa, niin seuraavaa huomaa jo tekevänsä. Ovat nopeita ja helppoja. Tässä taas 10 kpl.


Tämä kuudes kymmenen kappaleen erä on lähdössä nyt sairaalaan pikku keskosvauvoille turvalonkeroiksi.

Iloisen yllättyneitä ja kiitollisia ovat hoitajat olleet joka kerta kun olen niitä vienyt.

Kuulin, että niitä käytetään Suomen lisäksi ainakin Englannin ja Tanskan sairaaloissa. 
Hellyttävä keksintö pikku keskosvauvojen tarttumisrefleksille. Näitä käytetään myös vakavasti sairaille vauvoille, jotka joutuvat olemaan sairaalahoidossa, tuomaan turvaa ja lohtua. 

Seuraavat 5 kuvaa ovat edellisistä eristä. Kussakin hiukan erilaiset väreiltään.

23.3.2016


5.4.2016


22.4. 2016


12.5.2016

Tässä tähän asti toiseksi viimeinen erä 18.9.2016.
Virkkaamisessa pysyy mielenkiinto parhaiten, kun vaihtelee teemaa välillä. 



Tässä esimerkkikuva, yksi monista kokoelmistani, miten alkuaikoina v.2012 teemaa tuli vaihdeltua paljonkin.
Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun virkkausinspiraatio iskee, ja voi tehdä intuition mukaan, ilman ulkopuolisia ohjeita!
Lisää virkkauksistani löytyy kotisivuiltani:


Mukavaa syksyä ja inspiraatioita!

                                         




tiistai 15. marraskuuta 2016

Me tulemme taas.


Syksyllä tuli tauko käsitöissä vähäksi aikaa. Kädet kaipaavat kuitenkin näpertämistä, ja aloitin mustekalojen virkkauksen jälleen. Nyt aion tehdä niitä toistaiseksi jäännöslangoista, joita riittää. 



Näitä palloja olen tehnyt jäännöslangoista useampana syksynä, ja niissä näkee selvästi "vuosikerrat".
Viher-valko-puna-harmaat ovat tämän vuoden pallot.



Tämä aika vuodesta. Ruusunmarjat pakkasessa.



Meidän pihamme mullistettiin putkiremonttikaivuun yhteydessä. Pihakuusi ja kaksi täysikasvuista mäntyä saivat mennä. 
Pelastin tämän latvan kuusesta, ja "istutin sen talveksi etupihalle jouluvalokuuseksi. 
Parin viikon päästä ripustamme valosarjan sen oksille.



Eräänä päivänä kotiin tullessani naapuri huusi, että meidän kissa on teidän puussa. 
Linnut lentelivän hurjasti ympärillä, ja kissa yritti pysyä oksalla, ja sovitteli askeleitaan eri puolille puuta. 
Lopulta se kyllästyi, peruutti alas ja loikkasi hurjana seuraavaan naapuriin. 
En tiedä, löydettiinkö sitä enää..... 

Mukavalta tuntuu ja näyttää, kun lumi valaisee maisemaa, vaikkakin se on sään lauhtumisen takia jälleen muuttumassa harmaan synkäksi.
Sitä se on talvi ainakin täällä Etelä-Suomessa. 

Kaunista talvea, kyllä se siitä vielä valkenee!