maanantai 10. lokakuuta 2016

Valoa ja lämpöä


Kun syysillat alkavat hämärtyä, muistuvat mieleen valotuikut. 

Näitä ulkomailta tuotua koriste-öljylamppuja olen oppinut hyödyntämään. 
Ruokaöljyä vain, ja loistaa kirkkaasti pitkään.

Kolmen sarjassa näyttää kivalta pihakivetyksellä.



Elokuun loppupuolella nämäkin omenat alkoivat olla kypsiä ja mehukkaita. 



Täyspunaisia omenia. Sisälläkin niisä on punertavia juovia. 
Pieni alku tulevien vuosien suurelle sadolle.



Tänä pitkänä ja valoisana syksynä ollaan saatu nauttia myöhään kypsyvistä mansikoista. 
Tämä syyskuun puolessa välissä poimittu mansikka on Suomen oloissa harvinainen, ja tämän jälkeenkin niitä löytyi.



Naapurin puun ruska loistaa tonttimme rajalla.



Ripustimme linnun ruokintapaikan ikkunan lähelle, ja on ollut mainiota niitä seurata.



Jaa jaa! Tällä kertaa (ensimmäisen kerran) kävi niin, Että oravan älykkyys ei riittänytkään, kuten yleensä,  nousta telineelle täyttämään poskiaan, ja viemään siemeniä linnuilta omiin varastoihinsa, jotka se sitten unohtaa.

 Yritystä sillä oli kyllä, ja monelta taholta se koetti päästä käsiksi, mutta täytyi luovuttaa, ja syödä portailta, linnuilta pudonneita siemeniä.




Nämä pikku otukset ovat pohjattomia; lähes joka kerta, kun oven avaan, se on siellä mutustelemassa.




Olimme keväällä paikallisessa pakolaisten vastaanottokeskuksessa opettamassa virkkausta naisille. Hieno kokemus sinänsä, mutta jäi muutamaan kertaan olosuhteitten pakosta.

Siitä puuhasta jäi erivärisiä sukkalankoja tähteeksi. Niitä yhdistelemällä syntyi parissa viikossa välipalatöinä nämä "avustussukat". 
Johonkin pakettiin täytyy ne laittaa lämmittämään pieniä jalkoja. 

Pieneksi vaihteluksi näpersin virkatun lampaan.



Ja sitten herkuttelemaan. 
Silloin tällöin innostun leipomaan karjalan piirakoita. 
Herkullista suomalaista perinneruokaa!

Lämmintä ja valoisa  syksyn jatkoa!