tiistai 19. heinäkuuta 2016

Pieniä iloja ja omavaraisuutta.


Joka kesä tuntuu, että näistä ei tule mitään, ja yllätys, kun ensimmäiset alkavat kypsyä!



Näitä kirsikkatomaatteja on paljon kasvihuoneessamme, mutta  kuten yleensä, viimeiset jäävät loppukesästä iltojen pimetessä kypsymättä.



Tässä on ensisato mansikkamaaltamme. 
Niitä on naposteltu sitten pari kourallista päivittäin iltapäivän välipalaksi. 
Herkullisia ovat. 



Kirsikkasato jäi vähiin tänä kesänä. 
Kukkia oli  runsaasti, mutta myöhästyin torjunnassa, kun pienet mustat kirvat olivat valloittaneet pensaan huomaamattani. 



Punaista piristystä leppäkertuista kantojen päällä. 
Ihanat luonnonvaraiset kukat seurana.



Sisäpihan reunuskasvi, kuunlilja. 
Vaatimaton hoidettava, mutta näyttävä, ja mielestämme kaunis.



Liinoja tällä tutulla mallilla olen virkannut lukemattomia. Tulee suhteellisen nopeasti valmista ja kaunista. 
Tämän kesän virkkaus siis.

Pelargonian "elvytin" viime vuodelta. Se oli kellarissa, ja nostin sen keväällä lämpimään. 
Pikku hiljaa siitä tulikin näin näyttävä ja kukkii nyt parhaimmillaan. 



Luulen, että tässä on uusi kissarotu: kippurahännät! 
Jotain hauskaa virkkausta teki mieli keksiä. 



Daalioiden juuret olivat kellarissa talven. 
Keväällä maahan, ja joka kesä yhtä kauniita kukkia.


Lähikuvassa.



Tällaisen taideteoksen bongasin ensin kävelemässä polvellani. 
   Huitaisin sen maahan, ja hetken ihmeteltyään se lähti taivaltamaan jonnekin. 

Eläinmaailma on ihmeellinen.

Mukavaa kesää!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti