tiistai 23. helmikuuta 2016

Norsujen vuoro.


Virkkausten kanssa on vähän niin, että teen yhtä lajia kyllästymiseen asti, ja sitten toista lajia välillä ja sitten palaan jälleen edelliseen, "tuttuun ja turvalliseen".

Tässä uusi tyttöelefantti. 
Siis: "Yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin......



......koska matka oli hauska niin, pyysi hän mukaan yhden toverin."

Täytyy tehdä lisää tovereita, tässä vasta kaksi tämän vuoden puolella.


Päätin asettaa nämä rakkaat pikkuiset uusille pohjille. 
On vähän kevyemmät, ja voi liikutella ja asetella helpommin.

Nämä ovat suunnilleen tekojärjestyksessä.


Tässäkin löytyy elefanttipareja, aikaisemmilta vuosilta. Näistä näkyy se, että teen muutaman samaa, ja sitten vaihdan. 
Hauska kokeillakin jotain uutta joskus, kuten tontut, .......


...... liskot ja kilpikonnat. Lampaisiin jäin "koukkuun ja taidan olla vähän edelleen. Ne ovat niin sympaattisia.

Virkkaaminen ei ole niin intensiivistä tällä hetkellä, kun muun touhun ohessa musiikki on vienyt aikaa. 
Olen opetellut uutta instrumenttia. Niinkin hassua, kuin tinapilli (Irlannin malliin). Sen ääni muistuttaa paljon poikkihuilun ääntä. 
Niitä on monenlaisia, mutta olen löytänyt mieleiseni pillin, jonka ääni miellyttää, ja soittelen pitkiäkin aikoja kerrallaan.

Nyt on satanut lunta valtavasti, päivittäin, ja "on hanget korkeat nietokset". Kevät on silti tulossa; valo lisääntyy ja pimeys väistyy.

Iloa ja valoa meille kaikille!


2 kommenttia:

  1. Viimeisen päälle ihastuttavia Babareja olet tehnyt! Olet oikein näpertäjä-taiteilija!

    VastaaPoista