perjantai 29. tammikuuta 2016

Katoavaista kauneutta.


Tänä talvena Suomessa on saatu ihailla lumimaisemia. 
Kun alkutalvi oli leutoa, mustaa ja märkää, niin joulun jälkeen maailma muuttui valkoiseksi.

Tässsä matto / pyykkitelineeni- - - luonnon taidetta. 



Lehdistössä on esitelty parhaita talvivalokuvaotoksia. Sinne asti en ole yltänyt, mutta oma pihapiirini on inspiroinut valokuvaamaan parhaina hetkinä.



Tämän möykyn alta paljastuu pensashanhikki, kun kevät koittaa.



Mansikkalavani, josta poimimme runsaasti herkullisia mansikoita viime kesänä, ja toivottavasti taas ensi kesänä. 
Tähän tulee verkko päälle, varmistukseksi, etteivät mansikat joudu parempiin suihin.



Lahjakirsikkapensaasta saimme ensimmäiset makeat kirsikat viime kesänä. 

Suuri ihme aina kummastuttaa, kun ajattelen tätä talven kylmyyttä ja jään kovettamaa maata, miten luonto herää keväällä eloon ja kukoistukseen, ja sitä voimaa, mikä kätkeytyy pinnan alle. 



Kunnon lumisade, ja sitä seurannut kova pakkanen sai kirpeänä talvipäivänä ihailemaan puita ja kirkasta taivasta.




Tätä kirjoittaessani tämäkin hattu on sulanut vetenä maahan. Muisto vain jäi.



Mattoteline illalla. 
Taiteelliset yksityiskohdat näkyvät paremmin.



Kynttilälyhdyn pintaan on Luoja piirrellyt kuvioita.

Nyt on viikonloppu tulossa ja ulos lähtiessä täytyy olla tarkkana, kun tiedotusvälineissä kerrataan varoituksia liukkaista teistä, kolareista, ja luitansa katkoneista potilaista ensiavussa. Näin se nyt menee. 

 Hyvää viikonloppua kuitenkin! 



perjantai 15. tammikuuta 2016

Mitähän puuhaavat...

  
Näinä päivinä soi välillä mielessäni Jukka Leppilammen usein laulama laulu: Mitähän puuhaavat taivaassa nyt.....,  kun monenlaiset puuhat täyttävät arkeni.


Tänään oli niin kauniita talvimaisemia, ja raikas pakkaskeli, kun kävelin kauppaan ja takaisin. 



Pihan varjoja.




Lumiset ruusunmarjat.


Tässä vielä yksi jäänne joulusta. Huvittaa jälkeenkin päin, kun niin innolla aloin virkata tonttuja. Into lopahti alkuunsa, ja tein yhden, lyhyemmän kaavan mukaan kädet ja jalat. Ihan ilmeikäs kaveri silti, ja kelpasi muiden koristeiden joukkoon!



Näitä tossuja tykkään ja en tykkää virkata. 
Välillä silti yhdet ja toiset valmistuvat.  
Eivät hivele silmää, mutta lämpimiä ovat. 
Odottelen aina näiden valmiiden töitteni kanssa, jos joku tarvitseva ilmestyisi kuvioihin, ja aina on ilmestynyt. 
Nämä ovat nyt tässä, ja pikkulampaan virkkaus jälleen alkamassa.

Olen kai perinyt sellaiset geenit, ettei pelkkä oleminen oikein onnistu, joten kekseliäisyyttä tarvitaan.

Viikonloppu on alkamassa, ja lisää lunta ja pakkasta luvassa. Nautitaan nyt!  

perjantai 8. tammikuuta 2016

Palaveri.


Innostuin joulun aikana virkkaamaan näitä lampaita aina vain lisää. Niitä voi sitten asetella hauskasti. 

Erikoista on se, että jokaisen lampaan kohdalla täytyy edelleen miettiä, miten virkkaa. Ohjetta ei ole, joten jokainen on yksilö.



Näissä pussukoissa olen näitä toimittanut lapsille, ja vastaanotto on ollut ihastunut.

Pussukoita on helppo virkata, joten niitä tulee nopeasti ja on kiva  vaihdella langan väriä.



Tässä sitten aivan erilaista puuhastelua. 
Täällä harjumaastossa, jossa asumme, on paljon soikeita kiviä, joten niistä syntyy myös leppäkerttuja maalaamalla.

Annan vähä mallia, miten itse teen.



On oltava tarkkana ja muovikäsineet kädessä, koska on kyse öljymaalista. Puhdistan tarvittaessa liuottimella, jolla myös pesen pensselit. 

Yksi maalausvaihe kestää kuivua n. vuorokauden.



Isoa ja pientä kerttua tulossa.



Tässä keittiön pöydällä lopputulos. 
Nyt kuivuvat, ja sitten....



Voi laittaa koristeeksi etuovelle, jossa toivottavat sisääntulijat tervetulleeksi. 

Muutamia olen jo näistäkin antanut vieraille kotiin vietäviksi, kun ovat näitä ihailleet.



Ensi lumi peitti, mutta en ole ottanut sisään, vaan ne kestävät pakkasiakin, kun ovat kiveä!

Näinä päivinä on ollut pakkasennätyksiä. Pohjoisessa yli neljäkymmentä miinusastetta. Täällä etelässäkin oli viime yönä -27. Ollaan ulkoiltu siitä huolimatta lämpimästi puettuina. 

Hyvää alkanutta vuotta ja paljon iloa kaikille!