torstai 15. joulukuuta 2016

Kissat ja tontut ja muuta mukavaa.


Kaksi viimevuotista tonttua vasemmalla, ja oikealla viime päivien kaverit.

Kaksi kissaa virkkasin tällä kertaa. 
Teen yleensä paljon pienempiä.

Joulu on mielessä, ja tämän jälkeen taas päätän panna koukun sivuun ja puuhata enemmän muuta. 




Jostain projektista jäi ommeltavaa muovia, ja keksin tehdä rantakasseja. 
Näitä olen jo antanut poiskin, kun tein useampia, ja lisääkin aion tehdä.



Mietin, mistä tekisin kantokahvat, ja sitten... tietenkin virkkaamalla. 
Ovat kestäviä ja pestäviä.



Jouluaiheisia kuvia on kiva ottaa ja muokata.



Nyt on vuorossa viimeinen taulu virkkauksistani tähän mennessä. 

No sitten on  vuoro vaikka tarttua siveltimeen, ja antaa taiteen viedä. 
Akvarellit ja öljymaalaukset odottavat toteuttajaa. 
Siinä yksi rakkaista harrastuksistani, johon tarvitaan inspiraatio.

Valkenevaa joulukuuta!

Lisää virkkauksiani ja taidettani osoitteissa:




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Enkelit haasteena.


Näin esittäytyvät viime viikolla syntyneet enkelit. 
Kolme on hyvä määrä. Yksi enkeli päivässä. 

Vähän luovuutta tarvitsin mm. kehitellessäni hiuksia ja siipiä. 
Hiukset ovat kultalangasta. Leikkasin pätkiksi ja pujottelin neulalla kiinni.



Tässä alku. 
Virkkasin ohuemmasta vaalean punertavasta langasta pään, johon suoraan liitin vartalon virkkaamalla.



Hame tähän asti, kunnes ketjusilmukoilla pitsi helmaan.



Siipien alku syntyy tästä ympyrästä. 



Kokeilemalla yksi siipi ensin. Toinen peilikuvaksi saman ympyrän toiselle puolelle. 

Vapaana taiteilijana annan ohjeen kuvana. 
Tästä voi jollain  alkaa inspiraatio kuplia.



Siivet valmiina. Ompelin ne muutamalla pistolla selkään.

Kun koko enkeli oli valmiina, kuumensin löysän tahnan perunajauhoista ja vedestä. 
Itsellä määrät ovat n. 1 vajaa teelusikallinen perunajauhoja / n.1 dl vettä. 
Kokeilemalla sekin.

Sivelin tahnalla enkelin kauttaaltaan ja muotoilin. Kuivatin muotoonsa (ripustin langalla riippumaan). 
Kuivui n. vuorokaudessa.  




Nämä ovat mielikuvitusenkeleitä. 

Harvat meistä tietävät, miltä oikeat enkelit näyttävät. Ne ovat salaperäisiä. Niitä on olemassa. Jotkut ovat nähneet.
Ne ovat vahvoja ja kookkaita olentoja toisin, kuin niitä yleensä kuvaillaan pilven päältä katselevina lapsienkeleinä. 

Ne auttavat ihmisiä hädässä ja esiintyvät joskus ihmishahmossa.

Raamatun kertomuksissa ne ovat ilmestyneet henkilöille, opastaen historian suurissa käännekohdissa, kuten ilmoittaen Marialle Jeesuksen, maailman Vapahtajan syntymästä. 




Tässä vielä kokoelmataulu 3/4 tähänastisista virkkauksistani. 
Edellisissä postauksissani 3 aikaisempaa.

Lisää töitäni löytyy: 


Hyvää joulun odotusta edelleen "kera enkelien"!






torstai 1. joulukuuta 2016

Minun lampaani.


Lampaat ovat kestoaihe käsitöissäni. 
Virkkaan niitä, silloin tällöin, ja aina  ”omasta päästäni”. Silloin jokaisesta tulee yksilö.
Tässä viimeaikaiset 2, isolla kämmenellä.



Tämä lammas valmistui toissa iltana. Virkkasin sitä parina päivänä. Se on päässyt turvalliseen pussukkaan. 
Näitä, ”lammas pussukassa”, olen tehnyt paljon, ja antanut lapsille.

Lampaita olen virkannut  tähän mennessä melko tarkkaan 50 kpl, ja edelleen niitä syntyy.




Tässä lammaslaumani. Kokoelmissani on 14 lammasta, kunnes taas annan niitä pois, tai lauma kasvaa.

Niitä voin laskea iltaisin, jos uni ei muuten tule.



Ihan kivat lammasriipukset. Virkkasin ”ketjut” hopealangasta renkaisiin ja pikku hakaneulalla selkään kiinni. Ei taida kestää kovaa menoa.



Vähän vihjettä, miten lammas syntyy. 

Kun ei ole itsellä ohjetta, vaan improvisoi tilanteen mukaan, ei myöskään osaa neuvoa muita.


Ei tekemiseen myöskään tarvita suurta määrää instrumentteja.



Vähän otsikosta poiketen liitän vielä mukaan toisen neljästä kokoelmataulustani, omista virkkauksistani vuosien varrelta. Edellisessä postauksessani oli ensimmäinen taulu.
Monenlaista pikkuista on syntynyt.

Välillä pidän taukoa ja neulon vaikka sukkia tai ompelen, ja tietenkin inspiraatiot pyörivät päässä, kunnes taas tartun koukkuun.
  



Ja vielä eilen syntynyt "oma enkelini", joka toivottaa hyvää joulun odotusta kaikille!




lauantai 26. marraskuuta 2016

Virkattuja mustekaloja sairaalaan.

Nämä mustekalat ovat koukuttavia. Kun yhden virkkaa, niin seuraavaa huomaa jo tekevänsä. Ovat nopeita ja helppoja. Tässä taas 10 kpl.


Tämä kuudes kymmenen kappaleen erä on lähdössä nyt sairaalaan pikku keskosvauvoille turvalonkeroiksi.

Iloisen yllättyneitä ja kiitollisia ovat hoitajat olleet joka kerta kun olen niitä vienyt.

Kuulin, että niitä käytetään Suomen lisäksi ainakin Englannin ja Tanskan sairaaloissa. 
Hellyttävä keksintö pikku keskosvauvojen tarttumisrefleksille. Näitä käytetään myös vakavasti sairaille vauvoille, jotka joutuvat olemaan sairaalahoidossa, tuomaan turvaa ja lohtua. 

Seuraavat 5 kuvaa ovat edellisistä eristä. Kussakin hiukan erilaiset väreiltään.

23.3.2016


5.4.2016


22.4. 2016


12.5.2016

Tässä tähän asti toiseksi viimeinen erä 18.9.2016.
Virkkaamisessa pysyy mielenkiinto parhaiten, kun vaihtelee teemaa välillä. 



Tässä esimerkkikuva, yksi monista kokoelmistani, miten alkuaikoina v.2012 teemaa tuli vaihdeltua paljonkin.
Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun virkkausinspiraatio iskee, ja voi tehdä intuition mukaan, ilman ulkopuolisia ohjeita!
Lisää virkkauksistani löytyy kotisivuiltani:


Mukavaa syksyä ja inspiraatioita!

                                         




tiistai 15. marraskuuta 2016

Me tulemme taas.


Syksyllä tuli tauko käsitöissä vähäksi aikaa. Kädet kaipaavat kuitenkin näpertämistä, ja aloitin mustekalojen virkkauksen jälleen. Nyt aion tehdä niitä toistaiseksi jäännöslangoista, joita riittää. 



Näitä palloja olen tehnyt jäännöslangoista useampana syksynä, ja niissä näkee selvästi "vuosikerrat".
Viher-valko-puna-harmaat ovat tämän vuoden pallot.



Tämä aika vuodesta. Ruusunmarjat pakkasessa.



Meidän pihamme mullistettiin putkiremonttikaivuun yhteydessä. Pihakuusi ja kaksi täysikasvuista mäntyä saivat mennä. 
Pelastin tämän latvan kuusesta, ja "istutin sen talveksi etupihalle jouluvalokuuseksi. 
Parin viikon päästä ripustamme valosarjan sen oksille.



Eräänä päivänä kotiin tullessani naapuri huusi, että meidän kissa on teidän puussa. 
Linnut lentelivän hurjasti ympärillä, ja kissa yritti pysyä oksalla, ja sovitteli askeleitaan eri puolille puuta. 
Lopulta se kyllästyi, peruutti alas ja loikkasi hurjana seuraavaan naapuriin. 
En tiedä, löydettiinkö sitä enää..... 

Mukavalta tuntuu ja näyttää, kun lumi valaisee maisemaa, vaikkakin se on sään lauhtumisen takia jälleen muuttumassa harmaan synkäksi.
Sitä se on talvi ainakin täällä Etelä-Suomessa. 

Kaunista talvea, kyllä se siitä vielä valkenee!





maanantai 10. lokakuuta 2016

Valoa ja lämpöä


Kun syysillat alkavat hämärtyä, muistuvat mieleen valotuikut. 

Näitä ulkomailta tuotua koriste-öljylamppuja olen oppinut hyödyntämään. 
Ruokaöljyä vain, ja loistaa kirkkaasti pitkään.

Kolmen sarjassa näyttää kivalta pihakivetyksellä.



Elokuun loppupuolella nämäkin omenat alkoivat olla kypsiä ja mehukkaita. 



Täyspunaisia omenia. Sisälläkin niisä on punertavia juovia. 
Pieni alku tulevien vuosien suurelle sadolle.



Tänä pitkänä ja valoisana syksynä ollaan saatu nauttia myöhään kypsyvistä mansikoista. 
Tämä syyskuun puolessa välissä poimittu mansikka on Suomen oloissa harvinainen, ja tämän jälkeenkin niitä löytyi.



Naapurin puun ruska loistaa tonttimme rajalla.



Ripustimme linnun ruokintapaikan ikkunan lähelle, ja on ollut mainiota niitä seurata.



Jaa jaa! Tällä kertaa (ensimmäisen kerran) kävi niin, Että oravan älykkyys ei riittänytkään, kuten yleensä,  nousta telineelle täyttämään poskiaan, ja viemään siemeniä linnuilta omiin varastoihinsa, jotka se sitten unohtaa.

 Yritystä sillä oli kyllä, ja monelta taholta se koetti päästä käsiksi, mutta täytyi luovuttaa, ja syödä portailta, linnuilta pudonneita siemeniä.




Nämä pikku otukset ovat pohjattomia; lähes joka kerta, kun oven avaan, se on siellä mutustelemassa.




Olimme keväällä paikallisessa pakolaisten vastaanottokeskuksessa opettamassa virkkausta naisille. Hieno kokemus sinänsä, mutta jäi muutamaan kertaan olosuhteitten pakosta.

Siitä puuhasta jäi erivärisiä sukkalankoja tähteeksi. Niitä yhdistelemällä syntyi parissa viikossa välipalatöinä nämä "avustussukat". 
Johonkin pakettiin täytyy ne laittaa lämmittämään pieniä jalkoja. 

Pieneksi vaihteluksi näpersin virkatun lampaan.



Ja sitten herkuttelemaan. 
Silloin tällöin innostun leipomaan karjalan piirakoita. 
Herkullista suomalaista perinneruokaa!

Lämmintä ja valoisa  syksyn jatkoa!




tiistai 27. syyskuuta 2016

Esittelykirjaksi.


Syksy saa inspiroimaan uutta. 

Tein kirjan pikku virkkauksistani. Otin sillä myös osaa kilpailuun, jossa oli osallisena yhteensä 150 kirjaa eri sarjoissa. 

En yltänyt kirjallani 4 finalistin joukkoon, mutta sitä pyydettiin esittelykirjaksi loka- marraskuun 2016 Karuselli Play-kiertueelle eri kauppakeskuksiin, inspiroimaan muitakin harrastamaan.


Kilpikonnat pääsivät julkisuuteen.
Näiden virkkaaminen oli hieman haasteellista.


Myös lampaat ja mustekalat, joista kullakin oma tarinansa, ovat mieliaiheitani, joita palaan virkkaamaan yhä uudestaan. 
Nytkin olen sukkaneuleiden ohessa jälleen yhtä lammasta "synnyttämässä".


Mikähän näissä lampaissa viehättää, vaikkakaan ei ole vaikea arvata. 
Kivoja ovat ja suhteellisen helppoja virkata.


Possut jäivät varsinaisesti kokeiluksi . 
Kymmenkunta taisi tulla, mutta ei niin kiva virkattava kuitenkaan, että palaisin aiheeseen. 


Laskin, että kymmenen elefanttia on nyt kokoelmassani kotona,  Niistä en ole malttanut luopua.


 Loppuun ihana "kevennys".

Samasta sipulista parina kesänä on kehittynyt tämä kaunotar. 
Huomasin nimittäin, että vuosi sitten olen julkaissut myös kuvan silloisesta kukkijasta.

Aurinkosita syksyä kaikille!