keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Monenlaista viritystä


Elämä koostuu pienistä asioista. Nyt kun työelämä on taakse jäänyttä, on aika kaivaa esiin monenlaista elämän varrelta, kuten nokkahuilu, jota lapsena koulussa soitettiin. 
Olen nähnyt myös upean nokkahuilukonsertin, jonka piti eräässä kirkossa Taiteilija Vesa-Matti Loiri. 
Nykyisin soitan nokkahuilua ja tinapilliä joka päivä pikku hetken. Tinapilli on siitä hieman helpompi / vaikeampi. Soi kuitenkin eri sävyisesti. 

Jokin aika sitten mainitsin Päivikille (siskoni tytär), että hänen kannattaisi kaivaa viulunsa, jota on soittanut aiemmin, "pölyn alta" ja vaikka 10 minuuttia soittaa päivittäin pienten lasten keskeltä. 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt,
hän ilahduttaa nykyisin myös vanhainkodissa ikäihmisiä soitollaan, 
Itse soitan myös viulua ja pianoa joka päivä vähän. 
Viulua soitin enemmänkin nuoruudessani jopa yhden talven orkesterissakin.

 Nämä molemmat viulut, minun ja Päivikin, on isäni aikoinaan rakentanut. 

Suosittelen jokaiselle, jolla on joku soittokokemus lapsuudesta tai nuoruudesta, virittämään lahjansa uudelleen. 
Tämä on oikeastaan tämän blogin tärkein viesti. 



Sitten siirryn vähän erilaiseen näpertelyyn, kerraten tässä vähän fb-juttuani.  
Olen virkannut paljon pikku eläimiä, joita voi tarkastella virkkaus-kotisivuiltani: (airinvirkkaukset.weebly.com), mutta jostain syystä nykyään lampaassa on se jokin, johon olen jäänyt, ja lauma lisääntyy melkein päivittäin. 
Tässä on tätä laumaa 6 kpl, seitsemäs valmistumassa. 



Tässä jo 8 lammasta, ja seuraava jo suunnitteilla.



Nämä pelargoniat istutin kesän alussa uusiin ruukkuihin, ja jo luulin, että tein jotain väärin, kun kasvu pysähtyi siihen. Kuukauden verran odoteltiin, ja pikku hiljaa alkoi nuppuja ja kukkia puhjeta, ja nyt nämä ilahduttavat loppukesän. 

Meillä on loma alkamassa, ja toivomme tämän kylmän ja kostean kesän loppuosasta hieman lämpimämpää. Pitkästä kylmästä on ollut se hyöty, että kukat ja hedelmät kehittyvät hitaasti, mutta kestävät pitkään.



Tämä harjaneilikka on ollut pihallamme jo kolmatta kesää, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa innostui kukkimaan, upeasti!



Daaliatkin ovat kukassa jälleen, vaikka jo luulin, että ei tule mitään, kun ovat näyttäneet vähän kituliailta.



Tämä on luonnonvarainen kukka, mutta siirsin sen kukkapenkkiin, koska se on mielestäni tosi kaunis.



Tässä ensimmäiset mustikkamme tänä hurjan hyvänä mustikkakesänä. 
Mutta, tähän mennessää olen joko yksin tai mieheni kanssa poiminut jo runsaat 23 litraa talven varalle pakastimeen, ja lisää taidämme vielä poimia, nimittäin kaikki tämä lähimetsästämme joka "pursuaa" mustikoita. 



Saimme keväällä pienen kirsikkapensaan, joka kukki paljon, ja iloksemme kehitti jo muutaman kirsikankin.



Ja tietenkin mansikkasatoa. 



Pieni mansikkamaa hyvin verkolla peiteltynä. Nyt olemme joka päivä hakeneet iltapäiväherkutteluun muutaman. Satokausi on kuulemma koko maassa pitkittynyt kolean kesän vuoksi. 

Ihanaa loppukesää = satokesää kaikille!








  

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Yllätyskukkasia.





Tämän ruusu-akvarellin maalaamiseen sain inspiraation, kun yllättäen tonttimme kulmalla alkoi kukkia juhannusruusu. 





Ruusupensas oli ollut kitukasvuisena sisäpihamme portin vieressä jo kaksi kesää, jotka tässä talossa olimme asuneet. En sitä vielä hävittänyt jostain syystä.  

Tänä keväänä se siis puhkesi kukkaan, iloksemme. Aika vaatimaton alku, kun vertaa naapureiden ruusupensaisiin, mutta meille se oli suuri ilo.




Harjaneilikat siirsin edellisen asuntomme pihalta 3 kesää sitten, ja jo luulin, että ne eivät päässeet alkuun. 
Tänä keväänä ne kuitenkin päättivät ilahduttaa meitä, ja alkoivat työntää nuppuja ja kukkia. 

Kaksi kesää siis meni, ja vasta kolmas kesä toi kukat niihinkin.




Nämä päivänkakkarat tekivät noin metrin pitkät varret, ja kukkivat niin ikään kunnolla ensimmäistä kesää,





Joka kesäinen puuhamaa. Nämä salaatin lehdet ovat kovien sadekuurojen takia jääneet makaamaan, mutta uskon vahvasti, että ne vielä nousevat ja tuovat iloa meidän ruokapöytäämme.




Mansikka kukkii runsaasti, ja raakileitakin jo löytyy, joten täytyy laittaa verkko, ettei käy niin, että orava nauttii meidän herkkumme, kuten kävi viime kesänä. 
Odottelimme viimeisen suuren mansikan kypsymistä loppukesästä, ja niin vain kävi, että se meni parempiin suihin, ehkä orava tai.... 
Verkko oli päällä, mutta sen reunan alta oli vierailija päässyt näpistämään herkkupalan.





Olin virkannut pikku porsaita, mutta "mitta tuli sitten täyteen", ja mietin, mitä ihmettä teen näin suurella määrällä vaalean punaista lankaa. Sitten muistui mieleeni joskus virkkaamani pyyhkeen päät.  
Ostin vohvelikangasta, ja sitten virkkaamaan.



Ja kas kummaa, ihan kiva tulos!

Nyt on meillä 30 asteen helle, ja uitu on, ja vielä varmaan uidaan. 
No, tätä hellettä ei ole luvattu, kuin tämä päivä. Ehkä. 

Mutta lämmintä kesää toivotetaan silti kaikille!