tiistai 10. maaliskuuta 2015

Matkaelämyksiä


Turkin kiertomatkalta. 
Pikku matkamuisto, jonka Markku osti työpaikkaravintolan pitäjälle, joka pyysi jotain tuliaista.



Tällä rannalla kilpikonnat munivat ja pikkuiset sitten vaeltavat veteen. 
Ajoittain täällä on kielletty liikkuminen siitä syystä.



Näissä lukuisissa raunioissa riitti ihmettelemistä. Markku ihmetteli kaiken aikaa sitä, miten nuo suuret kivet on voitu saada ylös. 
Maanjäristys sai niitä kyllä aikanaan alas.



Hautakaiverruksia.



Kuvanveistotaidetta. 
Kokeilepa tehdä samanlaista.



Pamukkalen muotoilua läheltä. 
 Luonnon kalkkikivestä muodostamat kuviot.

Kannattaa katsoa Wikipediasta Pamukkalen tietoja.



Panoraamakuva samasta alueesta.



Vuoristokylässä shoppailemassa. Kissa oli löytänyt kivan paikan. 



Jokiristeilyllä. Lähiveneestä tuli mies kauppaamaan meille rapuja.



Nämä vesilinnut tulivat kerjäämään suupaloja.



Lumihuippuvuoria näkyi joka suunnassa. 



Jäätelötauko.



Tämä hotelli oli lähellä Pamukkalea. Ilokseni muistin, että edellisellä Turkin matkallani olin ollut tässä samassa hotellissa. 
Ei ollut 15 vuoteen paljon muuttunut. 



Näitä ihania anemoneja sanotaan tietääkseni punavuokoiksi. Paljon oli jo kukassa, vaikka muuten Turkissa oli talvisesonki matkailussa.

Tässä oli siis matkakertomus kaikessa lyhykäisyydessään. Kiva kun katsoit!

Tutustu myös uusiin virkkaus-kotisivuihini: airinvirkkaukset.weebly.com




3 kommenttia:

  1. Mukava oli katsella kuvia noista niin tutuista paikoista. Noita pieniä kilpikonnia meilläkin aikoinaan osteltiin tyttären leikkeihin, ovat niin söpöjä, että ovat vieläkin tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja olivat kilpikonnat. Nähtiin luonnossakin kaksi. Muutenkin miellyttävä kokemus jälleen Turkin kansasta. Sympaattisia ja ahkeria ihmisiä, vaikka pinnan alla kuohuu, mm. naisten oikeudet ym.

      Poista
  2. Olipa hyvät kuvat ja kaunista siellä on! En ole käynyt Turkissa ja aina pelottaa ajatuskin, kun siellä aina tapahtuu jotakin. Kiitos!

    VastaaPoista