lauantai 19. joulukuuta 2015

Lämmittävää.


Näitä asetelmia teimme yhdessä. Mieheni valoi ne betonista ja minä maalasin kultamaalilla. 
Kynttilän jalat muovasin DAS-massasta.

Raaka-aineina käytimme viime vuodelta jääneitä kappaleita. Nyt innostuin liimaamaan ja ja maalaamaan. 



Olen virkannut lampaita, kun kaipaan jotain hauskaa tekemistä. Tässä taas kaksi uudempaa.



Sitten pikkuiset pussukoihin, joiden virkkaamiseen ei mene kuin parikymmentä minuuttia. Näitä olen antanut lapsille lahjoiksi. 



Tässä ollaan. Virkkasin välillä tummempaa, kun sattui olemaan lankaa. Vaihteeksi pupu, ja toinenkin on tekeillä. Violetti hame, ja tulevalle pupulle samasta väristä housut.



Laitan tähän muutaman kuvan sukista, joita olen neulonut avustuspaketteihin. Näitä eriä on tullut vähän mielialan mukaan, tyyli on eri joka erässä, kuten kuvista näkee.



Omatekoista raitaa, ja monen kokoista sukkaa. 



Näitä raitasukkia olen tehnyt jo valmiiksi väriraitaisista langoista. Se oli helpompaa. 



Välillä kyllästyn sukkien neulomiseen niin perin juurin, että päätän, etten enää koskaan. Silloin virkkaan kaikki jäännöslangat joksikin. 
Tässä hopealangan kanssa joulupalloja. 

Näin on, kunnes taas innostun neulomaan uusia sukkia, kuinkas muuten!

Joulu on ensi viikolla. Lumi tuli ja lumi suli.

Olen kuullut, että joulun Herra Jeesus Kristus syntyi Betlehemissä syksyllä lehtimajajuhlan aikaan, jolloin maisemat ovat olleet suurin piirtein sellaisia, kuin meillä nyt. 

Ruoho vihreää, ja mieheni aikookin "ottaa ruohonleikkurin esiin"!

Hyvää Joulua ja Uutta vuotta!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Taidetta ja Elämän Sanoja.



Tämä on kolmas taideblogini, ja viimeinen tätä sarjaa; otteita Jeesuksen vuorisaarnasta ja väliin omaa taidettani,

Nyt olen valinnut öljymaalauksiani vuosien varrelta. 

Laulujoutsen on myös Suomen kansallislintu, kuten edellisen blogini kukka, kielo, on Suomen kansalliskukka.



Matt. 6:25. Jumalan huolenpito 

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. 

Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 

26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. 

Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!


 
27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 




28. "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 

29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 




30. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! 



31. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 

32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 



33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 



34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Paljon on viikonkin aikana taas tapahtunut. 
Maailma on levoton. 
On hyvä välillä muistuttaa itselleen, että Taivaan Isän huolenpito ei ole minun omaa ansiotani, vaan täydellistä lahjaa.

Iloitaan siis tästä hetkestä, ja edelleen aurinkoisesta syksystä!  

perjantai 9. lokakuuta 2015

Taidetta ja ikuisia opetuksia.


Nyt olen valinnut akvarellejani, ja niistä kukka-aiheita. Ensimmäinen, kielo, on Suomen kansalliskukka.
Seuraaviksi ruusuja ja muita lempikukkiani; orvokkeja, unikkoja ja luonnon kukkakimppu.

Ikuisiksi opetuksiksi olen valinnut otteita Jeesuksen "vuorisaarnasta".



Matteus 5:43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'


44
 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.



46  Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?  



47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?


48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.



Matt. 6: 9 Rukoilkaa te siis näin:
-- Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

10 Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä
niin kuin taivaassa.




11 Anna meille tänä päivänä
jokapäiväinen leipämme.
12 Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
13 Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
* Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen*




Tämän maiseman maalasin muutama päivä sitten ja panen sen tähän loppuun ajankohtaisuutensa takia.

Nyt on maa huurteessa ja syksyn ensimmäisiä pakkasaamuja, mutta aurinko paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta. 

Aurinkoistasta syksyn jatkoa!  




torstai 1. lokakuuta 2015

Taidetta ja sanaa.


Päätin yhdistellä seuraaviin blogeihini taidettani ja sanaa. Yllä olevaan maalaukseeni sain idean, kun kävimme granaattiomenien ja ikuisen sanan maassa, Israelissa.

Sitten syntyi kotimaisista tuotteista samaa sarjaa.

Nämä puutaulut ovat keittiömme kaapiston yläpuolella rivissä. 



Matteus 5:1 Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. 

2 Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

3 "Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.

4 Autuaita murheelliset:he saavat lohdutuksen.

5 Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.


6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano:
heidät ravitaan.

7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.

8 Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.

6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano:
heidät ravitaan.




7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.

8 Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.


9 Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.

10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.


11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. 

12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

  • Jatkan taidetta ja sanaa, kun taas innostun. Nyt vietämme järven rannalla pidennettyä viikon loppua, ja odotamme huomista syysmyrskyä. 


Hyvää syksyä!

torstai 3. syyskuuta 2015

Turvapaikka - mitä olette tehneet yhdelle...


Tein nämä pussukat virkkaamilleni lampaille, ja silloin vielä Suomeen tulevien pakolaisten ongelmasta ei juuri puhuttu. 
Nyt maailma on kaaoksessa pakolaisten virratessa hallitsemattomasti turvaa etsimään, ja tänään Suomi on siinä mukana.

Eilen juuri keskustelimme aiheesta mieheni kanssa, ja tajusin, että tämä on nyt ehkä koe ja mahdollisuus Suomelle siitä, miten ymmärrämme Jeesuksen sanat: 

Matt.25:40: 
Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen olette tehneet minulle..
.. 
Matt. 25:35: 
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin OUTO ja te otitte minut huoneeseenne; 

........36: 
minä olin alaston ja te vaatetitte minut......



Tässä yksi "turvaa hakenut".

Mieleeni muistui myös tapaus lapsuudesta: 
Olin pieni koululainen, ja siihen aikaan kodissamme oli juuri se mitä kunakin päivänä tarvitsimme, siis jokapäiväinen leipä. 

Meitä oli monta koululaista aamuisin kiireisinä kouluun lähdössä. Äitini jäi pikku sisaruksiani hoitamaan kotiäitinä. 

Muistan hyvin tuon aamun, kun tulimme yläkerrasta nukkumasta, niin keittiön lattialla oli majoitettuna vähemmistöön kuuluvia "muukalaisia", joille äitini sydän aina heltyi. 
He tarvitsivat lämpöä, ja kattoa päänsä päälle. 

Äitini ei kysellyt perusteluita, hän antoi omastaan. 

Me lapset imimme itseemme tämän asenteen, ja siksi tunnen vieraaksi oloni tässä muukalaisvihamielisessä Suomessa.

Taivaan isä meitä auttakoon! 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Monenlaista viritystä


Elämä koostuu pienistä asioista. Nyt kun työelämä on taakse jäänyttä, on aika kaivaa esiin monenlaista elämän varrelta, kuten nokkahuilu, jota lapsena koulussa soitettiin. 
Olen nähnyt myös upean nokkahuilukonsertin, jonka piti eräässä kirkossa Taiteilija Vesa-Matti Loiri. 
Nykyisin soitan nokkahuilua ja tinapilliä joka päivä pikku hetken. Tinapilli on siitä hieman helpompi / vaikeampi. Soi kuitenkin eri sävyisesti. 

Jokin aika sitten mainitsin Päivikille (siskoni tytär), että hänen kannattaisi kaivaa viulunsa, jota on soittanut aiemmin, "pölyn alta" ja vaikka 10 minuuttia soittaa päivittäin pienten lasten keskeltä. 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt,
hän ilahduttaa nykyisin myös vanhainkodissa ikäihmisiä soitollaan, 
Itse soitan myös viulua ja pianoa joka päivä vähän. 
Viulua soitin enemmänkin nuoruudessani jopa yhden talven orkesterissakin.

 Nämä molemmat viulut, minun ja Päivikin, on isäni aikoinaan rakentanut. 

Suosittelen jokaiselle, jolla on joku soittokokemus lapsuudesta tai nuoruudesta, virittämään lahjansa uudelleen. 
Tämä on oikeastaan tämän blogin tärkein viesti. 



Sitten siirryn vähän erilaiseen näpertelyyn, kerraten tässä vähän fb-juttuani.  
Olen virkannut paljon pikku eläimiä, joita voi tarkastella virkkaus-kotisivuiltani: (airinvirkkaukset.weebly.com), mutta jostain syystä nykyään lampaassa on se jokin, johon olen jäänyt, ja lauma lisääntyy melkein päivittäin. 
Tässä on tätä laumaa 6 kpl, seitsemäs valmistumassa. 



Tässä jo 8 lammasta, ja seuraava jo suunnitteilla.



Nämä pelargoniat istutin kesän alussa uusiin ruukkuihin, ja jo luulin, että tein jotain väärin, kun kasvu pysähtyi siihen. Kuukauden verran odoteltiin, ja pikku hiljaa alkoi nuppuja ja kukkia puhjeta, ja nyt nämä ilahduttavat loppukesän. 

Meillä on loma alkamassa, ja toivomme tämän kylmän ja kostean kesän loppuosasta hieman lämpimämpää. Pitkästä kylmästä on ollut se hyöty, että kukat ja hedelmät kehittyvät hitaasti, mutta kestävät pitkään.



Tämä harjaneilikka on ollut pihallamme jo kolmatta kesää, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa innostui kukkimaan, upeasti!



Daaliatkin ovat kukassa jälleen, vaikka jo luulin, että ei tule mitään, kun ovat näyttäneet vähän kituliailta.



Tämä on luonnonvarainen kukka, mutta siirsin sen kukkapenkkiin, koska se on mielestäni tosi kaunis.



Tässä ensimmäiset mustikkamme tänä hurjan hyvänä mustikkakesänä. 
Mutta, tähän mennessää olen joko yksin tai mieheni kanssa poiminut jo runsaat 23 litraa talven varalle pakastimeen, ja lisää taidämme vielä poimia, nimittäin kaikki tämä lähimetsästämme joka "pursuaa" mustikoita. 



Saimme keväällä pienen kirsikkapensaan, joka kukki paljon, ja iloksemme kehitti jo muutaman kirsikankin.



Ja tietenkin mansikkasatoa. 



Pieni mansikkamaa hyvin verkolla peiteltynä. Nyt olemme joka päivä hakeneet iltapäiväherkutteluun muutaman. Satokausi on kuulemma koko maassa pitkittynyt kolean kesän vuoksi. 

Ihanaa loppukesää = satokesää kaikille!








  

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Yllätyskukkasia.





Tämän ruusu-akvarellin maalaamiseen sain inspiraation, kun yllättäen tonttimme kulmalla alkoi kukkia juhannusruusu. 





Ruusupensas oli ollut kitukasvuisena sisäpihamme portin vieressä jo kaksi kesää, jotka tässä talossa olimme asuneet. En sitä vielä hävittänyt jostain syystä.  

Tänä keväänä se siis puhkesi kukkaan, iloksemme. Aika vaatimaton alku, kun vertaa naapureiden ruusupensaisiin, mutta meille se oli suuri ilo.




Harjaneilikat siirsin edellisen asuntomme pihalta 3 kesää sitten, ja jo luulin, että ne eivät päässeet alkuun. 
Tänä keväänä ne kuitenkin päättivät ilahduttaa meitä, ja alkoivat työntää nuppuja ja kukkia. 

Kaksi kesää siis meni, ja vasta kolmas kesä toi kukat niihinkin.




Nämä päivänkakkarat tekivät noin metrin pitkät varret, ja kukkivat niin ikään kunnolla ensimmäistä kesää,





Joka kesäinen puuhamaa. Nämä salaatin lehdet ovat kovien sadekuurojen takia jääneet makaamaan, mutta uskon vahvasti, että ne vielä nousevat ja tuovat iloa meidän ruokapöytäämme.




Mansikka kukkii runsaasti, ja raakileitakin jo löytyy, joten täytyy laittaa verkko, ettei käy niin, että orava nauttii meidän herkkumme, kuten kävi viime kesänä. 
Odottelimme viimeisen suuren mansikan kypsymistä loppukesästä, ja niin vain kävi, että se meni parempiin suihin, ehkä orava tai.... 
Verkko oli päällä, mutta sen reunan alta oli vierailija päässyt näpistämään herkkupalan.





Olin virkannut pikku porsaita, mutta "mitta tuli sitten täyteen", ja mietin, mitä ihmettä teen näin suurella määrällä vaalean punaista lankaa. Sitten muistui mieleeni joskus virkkaamani pyyhkeen päät.  
Ostin vohvelikangasta, ja sitten virkkaamaan.



Ja kas kummaa, ihan kiva tulos!

Nyt on meillä 30 asteen helle, ja uitu on, ja vielä varmaan uidaan. 
No, tätä hellettä ei ole luvattu, kuin tämä päivä. Ehkä. 

Mutta lämmintä kesää toivotetaan silti kaikille!