perjantai 3. lokakuuta 2014

Kiitollinen.


Olen kiitollinen monesta asiasta. Mukaan mahtuvat nämä kauniit omenat, joiden sato on ilahduttanut meitä tänä kesänä runsaasti.

Tämän viikon alku on mennyt nuhan kanssa taistellessa. Olen ollut sisällä monta päivää, kun on sellainen kokemus, että flunssa pitkittyy, kun ei lepää kunnolla. 
Omalla lauluryhmälläni on seurakuntavierailu ja esiintyminen lauantaina, ja tiesin senkin, että laulusta ei tule mitään puolikunnossa. 
No eilen illalla oli vielä kenraaliharjoitus, ja kuinka ollakaan, jo aamulla olo parani, ja olin kunnossa illalla! Laulettiin ilolla ja täysin rinnoin.


Tänä aamuna heräsin aikaisin, ja tiedostin, että on viikkosiivouspäivä. 
Jostain syystä on tullut tavakseni siivota ennen aamupalaa, ja nauttia sitten siivouksen jälkeen.kaikessa rauhassa kahvikupin ääressä. 
Tuli miettineeksi sitä ja tätä: viime kesän riesanamme olivat muurahaiset, niitä kuljeskeli satoja kesän mittaan kohti myrkkyansaa, ja sitten niitä sai keräillä rikkalapion ja harjan kanssa. Silloin rukoilin Luojaa, joka nämä pikku otukset on tehnytkin, ja sanoin, että: RakasTaivaan Isä anna niiden mennä sinne mistä ovat tulleetkin!

Ja niin: Tänä kesänä olemme nähneet koko kesän aikana sisällä harhailevan 1 tai 2 muurahaista! Kiitollisuus täyttää mielen tästäkin.


Saman Luojan tekoa ovat nämäkin kivikäytävät Hyvinkäällä. Jätinkatu jääkaudelta.


Ihmettelen usein pieniä yksityiskohtia luonnossa. Tässä kuvassa on varmaan kymmeniä eri sammal-lajeja. Kaunista.


Nyt on virkkausurakka tällä erää ohi, ja kissahyllyt valmiit. 14 kpl ja 2 kutakin väriä.


Tässä vielä koko hyllykkö. Possut, lampaat ja kissat. 


Nämä ovat nyt päässeet lasten leikkeihin. Vaunut ovat isäni tekemät, omat lapsuuden nukenvaununi. Vielä on vaunuissa runsaasti tilaa uusille yksiöille.

Iloisella mielellä, vaikka taivas ja maisema ovat harmaana. Sitä se luonto on, vaihtelevaa, ja se on rikkautta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti