tiistai 26. elokuuta 2014

Omasta maasta.


On ihan hauskaa kerätä ensimmäisiä "vaivannäön hedelmiä". 

Porkkanat pysyvät syötävinä pidempään, kun raastan ne, lisään joukkoon kurpitsapikkelsiä ja ananasmurskaa. Syntyy itse tehty aurinkosalaatti. 

Tomaattisato on ollut niukka, mutta herkkua on oma tomaatti, vaikka pienikin. 

Keräsalaatista olemme nauttineet joka aterialla ja vielä leivän päälläkin. 



Tämä kukka on kiva, eräs daalialajike. 
Mirja toi sen  meille keväällä pikku ruukkukukkana. 
Siirsin sen ulos, ja se on kukkinut koko kesän, ja edelleen jatkaa, vaikka elokuu on kääntymässä syyskuuksi.


Kehäkukat kukkivat kauniisti, ja takana oleva daalia, niin kituliaalta kun se vaikuttikin alkukesästä, on se ollut lopulta näyttävin kaikista meidän daalioistamme. Korkeuttakin on ihan kiitettävästi.


Gladiolukset kukkivat eri aikaan, etupihalla vielä neljä vartta on kukassa.  
Ensi keväänä taidan laittaa kaikii samaan riviin, niin näyttäviä ne ovat.


Tämän kesän tämä ulkotyöprojekti alkaa olla valmis. Kaikki syöksyputket on salaojitettu, ja siistiltä näytää. Vielä kun ruoho kasvaa, niin piha on siistin yhtenäinen.

Tämä kesä on ollut erikoinen. Alkukesä kylmä, sitten vuosisadan helle, nyt sadetta ja kaatosadetta vuorotellen viikkokaupalla. 

Samoin maailmalla on ollut pelottavaa. Sotia ja taisteluita, sodan uhkaa yhä lähempänä. 

Onneksi on turva Kaikkivaltiaassa.
"Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti