keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Bodausta ja valmista.


Tässä on jäätelöannos kuningatarhillolla. 

Taloamme ympäröivän sokkelin ympärystän panimme viime kesänä kokonaan uusiksi, siis kaivoimme mullat pois ja tilalle patolevyt, styroxit, hiekkaa ja sepeliä.
 Tehtävästä oli jäänyt vielä pikku osuus tekemättä. Tänään sain "oman osuuteni" valmiiksi, joten palkitsin itseni. Maukas pikku annos.



Viimeinen kuorma sepeliä menossa. Toistakymmentä kuormaa kaadoin sokkeliin--- aamujumppa! 
Markun osuutta on vielä jäljellä, kun hän kiinnittää reunanauhan patolevyyn. 

Etupihan kivetys laitettiin samalla uusiksi, vanhoista kivistä kylläkin, ja Markku osasi senkin tehdä näpärästi eilen illalla. Nyt vesi ohjautuu rankkasateella poispäin talosta.



Tämän hatun virkkasin viime talvena, ja vähän vitsailin, että seuraavia helteitä tässä odotellaan. Nyt on tätäkin tarvittu. Somistin hatun ympäröivällä nauhalla, jonka virkkasin eilen illalla.



Taas löysin jotain Luojan luomaa pikku kauneutta. 
Tänä kesänä olen ihaillen tarkkaillut kukkia läheltä. Herkkiä yksityiskohtia löytyy ihan ympäriltä. Kannattaa siis ja vähän "zomata".


Näitä kuunliljoja meillä on paljon, talon molemmilla puolilla. Ihan arkisen näköinen kukka kaukaa katsoen.

Eilen illalla oli ukonilma, jonka laista en ole kyllä vielä kokenut. Välähdyksiä ja räjähdyksiä. Hui, istuin sängyssä ja virkkasin (!) Yksin kotona, kun Markku oli töissä.

Rajuilma kesti lähes puoli tuntia, ja tänään luvattiin lisää.

Ihanaa ja turvallista kesää, enkeleitä tarvitaan edelleen!



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hellekesän arkeen.


Näissä maisemissa vietämme paljon kesäaikaa sekä lomalla, että viikonloppuisin.

Tämä loma oli ihana, Suomen olosuhteissa trooppinen. Helle oli välillä jopa tukalaa. Mutta ei se mitään, kun sopeutuu. Uimista, lepoa, nesteiden nauttimista. 
Ruoka ei oikein maistunut, ja  lenkkeilykin jäi vähän vänemmälle kuumuuden takia. Toki aamulenkit teimme aamun viileydessä, n. 3½ km kerrallaan.  

Tätä lomaa varjostivat surulliset uutiset maailmalta. Lentokoneita putoili mystisesti ja sotia on eri puolilla. 
Rakas raamatun maa ja sitä ympäröivät alueet ovat turvallisuuskriisissä ja ankarassa taistelutilanteessa. Rukous on ainoa tie millä täältä kaukaa voi vaikuttaa. Rukoilemme kiihkeästi taisteluiden loppumista ja pysyvän rauhan laskeutumista Lähi-Itään

Lisäksi yksipuolinen uutisointi suorastaan raivostutti. Onneksi itse pystymme seuraamaan ulkomaisia uutislähteitä, joista saa oikeaa tietoa.



No niin, loma loppuu ja palataan arkeen. Sen "kunniaksi" pidettiin lettukestit, tällä kertaa vain me kahdestaan. 
Maistuu retkiolosuhteissa ah....

Parit mukavat vieraat saimme pitää terassikahvilla loman loppupäivinä. 

Lisäksi nautimme hienosta musiikkitarjonnasta Iso Soitto-festivaaleilla. 



Olin ottanut mukaani "itkupillin", kuten Markku tapaa sanoa. Siis tinapillin. Se on kätevä mukana kuljetettava, kun ei voi ottaa pianoa, viulua tai kitaraa, joita kotioloissa soittelen.




Kun palasimme eilen illalla kotiin runsaan viikon poissaolon jälkeen, nämä rakkaat harrastukseni saivat ensi minuuttien huomion. Onneksi altakasteluruukut olivat pitäneet ne kutakuinkin hengissä, ja pikku aiheista oli kehittynyt hedelmää. Nyt vain kypsytellään. 
Kaksi pientä kypsää kirsikkatomaattia jo saimme illalla poimia maistiaisiksi, ihana maku, olivathan ne itse kasvatettuja!

Talomme oli muuten naapureiden hyvän silmälläpidon alla, mutta puutarha sai pärjätä taivaan kasteesta, jota oli tullutkin muutaman kerran.



Tämä ihanuus todistaa, ettei maa ollut karrelle palanut. Jouduin poistelemaan jo kukkineita kuivuneita kukkia, mutta tilalle oli puhjennut paljon kauniita kukkia tilalle.

Tänään Markku heräsi pitkästä aikaa kellon soittoon ja lähti töihi. Itse olen aamuvarhaisella noussut imuroimaan koko talon. Siivous jäi lomallelähtöpäivänä vähälle, joten mitä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoo suomalainen sananlaskukin.

Nyt totutten kaupunkielämään, ja lähden polkupyörällä kauppaan. 

Täytyypä tässä vielä toivotella hyvää kesää ja lomaa kaikille tasapuolisesti!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Kultahippuja.


Helleaamun suoretkellä. Tämä on ihana yksityiskohta. Voi verrata kultahippuun.

Näitä lakkoja oli niukasti, mutta jokainen marja on tärkeä ja maukas. 



Näin vähän kerrallaan saimme tätä harvinaista herkkua. 

Nyt on meneillään vuosisadan helleviikot. Päivisin lähes 30 astetta lämmintä. 
Armahdamme itseämme ja käymme vain muutamana aamuna varhain suolla, tunnin kerrallaan, mustikoita ja lakkoja poimimassa. 
Sitten täytyy odottaa viileämpää ajankohtaa sadonkorjuuta ajatellen.
 Näin saamme pitkiksi, pimeiksi talvikuukausiksi vitamiineja talteen.



Ihailen aina uudelleen näitä Suomen herkkiä järvimaisemia.



Horsma on hyljeksitty luonnon kukka, mutta minulle se on ihana ja kaunis. Olen maalannut horsma-aiheisen akvarellinkin kotimme seinälle. 

Luonnosta löytää paljon kauniita yksityiskohtia, kun uskaltaa katsoa läheltä.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lomakuvioita.

Tänäkin kesänä liikuimme asuntovaunulla.
Tässä leiriydytään Ähtärin eläinpuiston camping-alueella. Kiva rauhallinen alue.

"Lännen lomailija".............




.............Ja rouva eläinpuistossa.




 Karhu oli kiva. 
Se vaihtoi jalkaa oksalta toiselle, yritti ylöspäin!




Isokin sika tarvitsee emoa. 

Kotieläinkierroksella nähtyä.



Tämä tyttöhiiri tuli kaveriksi pojalle. 
Virkkasin nämä peräkkäisinä päivinä, kun sormet kaipasivat näpertelyä.



Kun palasimme kotiin, olivat kasvimaani voineet ihan hyvin, vaikka helteet olivat kuumimmillaan. 
Sen verran oli sadekin kastellut, että hengissä pysyivät.



Helppohoitoinen ja vähään tyytyväinen reunuskukka.



Muutamia mansikoitakin saimme kotiin tultuamme maistella. 
Olivat kypsyneet poissa ollessamme. Todella makeita herkkupaloja. Olivat kuorikkeen päällä pysyneet puhtainakin.


Daalia oli lähtiessämme pikku nupuilla, ja yllätykseksemme kukat toivottivat meidät tervetulleiksi kotiin.

 Loma jatkuu vielä, ja päivä kerrallaan mennään, inspiraation mukaan.
Samalla toivotellaan kaikille muillekin lämmintä ja turvallista lomaa ja kesää.








maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kaunis Kesä-Suomi ja Mehiläishiiri.


Tuntuu ihan uskomattomalta, että loman alkaessa kylmä kesä muuttui hellekesäksi. Suomi näyttää kauniita puoliaan juuri nyt, kylmän jakson jälkeen. 

Hyvä on jättää oma koti silmälläpidon alaiseksi ja siirtyä pikku hetkeksi "piilopirttiin".


Näissä järvimaisemissa silmä lepää.


Harakankello, herkkää kauneutta.


Lammastarha oli ilmestynyt leiriytyjien iloksi.


Tällä emolla oli karitsa (edellinen kuva).


Voihan sitä päättää, ettei tee käsitöitä lomalla, mutta toisin käy. Välillä on vain kiva hetki kuumalla terassilla ottaa virkkaus käteen ja antaa mennä....

Tämä hiiri on Mehiläishiiri, muuta nimeä en osaa antaa. Tämä kaipaa tyttöä kaverikseen, ja tietysti se jossain vaiheessa syntyy.