maanantai 2. kesäkuuta 2014

Parempaa on edessäpäin.


Tämän hiiren virkkasin eilen ja tänään. Olin virkannut pienen  vaaleanpunaisen hameen jo muutama päivä sitten, mielijohteesta.  
En ole itse maailmoita syleilevä, kuten tämä hiiri näyttää olevan. 
Yritän hallita pientä elämääni, ja kuitenkin  ”kurkottaa taivaisiin jo täällä maitten päällä”.



Toivon, että voisin olla ihminen, joka osaa itkeä itkevien kanssa, niiden, joiden ”omenapuu ei kukkinutkaan tänä keväänä”.  (Vähän haalea kuvaus.)

Niin, jotain vain tuli, eivätkä asiat menneetkään niin, kuin oli odottanut.............



..........Ja iloita niiden iloitsevien kanssa, joille tuli elämään yllättäen iloa ja kukkaloistoa.

Puutarhassamme oli molempia tänä keväänä. 
Yritän ahertaa ja lannoittaa, mutta ei kaikki aina riipukaan minun kyvyistäni, vaan Hänestä, joka säät ja ilmat ja elämänkaaret säätää.  Hänen käteensä on turvallista käpertyä niin ilon kuin surunkin päivänä, aina toivoen  parempaa, ja paras on todella edessäpäin. 
  
................Yhden minä kuitenkin teen: 
unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 3:13-14
Riemullista!

Blogipäivitykseni harvenevat kaiken kesäisen touhun keskellä, mutta, "päivä vain, ja hetki kerrallansa".

2 kommenttia:

  1. On sinulla mahtavan kaunis alppiruusu, ei voi kuin huokailla ihastuksesta. Ja niin söpö pikku hiirulainen siellä ihastelemassa kukkasia ♥

    VastaaPoista