torstai 29. toukokuuta 2014

Yrityksiä ja yllätyksiä.


Viime vuonna runsaasti kukkineesta ja monta omenaa tuottaneesta, omenapuun taimestani en tänä vuonna löytänyt yhtään kukkaa! Se antoi kaikkensa viime kesänä. 

Sen sijaan tämä alppiruusu ei antanut yhtään kukkaa viime kesänä, vain lehtikasvua. Näin se vuorottelee. Kun nämä nuput puhkesivat, oli yllätys suuri, ja oikein hieraisin silmiäni nähdessäni ensimmäisen punaisen värin nupuissa. 
Olen lisäksi tottunut näkemään tässä lajikkeessa vain vaalean punaisia kukkia. 



Toisen yllätystarinan ainekset ovat tässä. Viime vuonna iloitsin runsaasti tuottavasta mansikkamaastani, jonka runsaasta sadosta olimme ensimmäistä kesää nauttimassa. 
Kuulin uutisista, että osa mustikan varvuistakin oli viime vähälumisen talven takia kuivunut, eikä satoa olisi saatavissa tänä kesänä. Samasta syystä mansikan taimeni olivat murheekseni ilmeisesti kuivuneet ja tuhoutuneet.

 Ja sitten-----. Tämän punakukkaisen amppelimansikan sain lahjaksi viime kesänä ja se tuotti paljon pieniä mansikoita koko kesän. Heitin sen multakasaan, ja ajattelin, että korjaan sen roskiin, kunhan ehdin. Keväällä löysin siitä elon merkkejä ja laitoin amppeliin, ja tässä se on. Ravintoliuosta vain, ja sato on taattu! 



Nämä gladioluksen taimet olivat valmiit maahan istutettaviksi. Syyskesällä odotan ihania kukintoja, koska olen ennenkin onnistunut tässä lajissa!



Sain TV7:n ohjelman puutarhuripapilta erittäin hyvät uuden mansikkamaan ohjeet. 
Ensin kehikon pohjalle suodatinkangas, sitten multa, mansikkamuovi, mansikan taimet ja kuoriketta pintaan. 
Nyt pitäisi saada lohdutus viime kesän tuhoutuneen taimiston jälkeen. Muutama kukka on jo näkyvissä.



Lähdimme koleassa säässä vähän reissaamaan. Helteiden jälkeen kuva näyttää lohduttomalta. Nautimme kuitenkin tästäkin.



Kuinka sattuikin tähän juttuun kaikki anilliininpunaiset kukat. Nämä ovat lenkkireitin varrelta, ja ennustelevat kesän etenemistä viileydestä huolimatta.



Tässä meidän rakennelmamme. Terassi, markiisi ja sivukankaat. Suojaavat tuulelta ja sateelta, eikä silti ole helteelläkään tukahduttavaa, kun ilmavirta käy nurkista. Tässä emme nyt voineet aterioida ja kahvihetkiä viettää, vaan odottelemme lämpimämpiä säitä. 
Nyt on helatorstai, ja ylihuomenna siskoni pojan ylioppilasjuhlat! Hienoa tavata taas rakkaita sisaruksia ja juhlia yhdessä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti