torstai 29. toukokuuta 2014

Yrityksiä ja yllätyksiä.


Viime vuonna runsaasti kukkineesta ja monta omenaa tuottaneesta, omenapuun taimestani en tänä vuonna löytänyt yhtään kukkaa! Se antoi kaikkensa viime kesänä. 

Sen sijaan tämä alppiruusu ei antanut yhtään kukkaa viime kesänä, vain lehtikasvua. Näin se vuorottelee. Kun nämä nuput puhkesivat, oli yllätys suuri, ja oikein hieraisin silmiäni nähdessäni ensimmäisen punaisen värin nupuissa. 
Olen lisäksi tottunut näkemään tässä lajikkeessa vain vaalean punaisia kukkia. 



Toisen yllätystarinan ainekset ovat tässä. Viime vuonna iloitsin runsaasti tuottavasta mansikkamaastani, jonka runsaasta sadosta olimme ensimmäistä kesää nauttimassa. 
Kuulin uutisista, että osa mustikan varvuistakin oli viime vähälumisen talven takia kuivunut, eikä satoa olisi saatavissa tänä kesänä. Samasta syystä mansikan taimeni olivat murheekseni ilmeisesti kuivuneet ja tuhoutuneet.

 Ja sitten-----. Tämän punakukkaisen amppelimansikan sain lahjaksi viime kesänä ja se tuotti paljon pieniä mansikoita koko kesän. Heitin sen multakasaan, ja ajattelin, että korjaan sen roskiin, kunhan ehdin. Keväällä löysin siitä elon merkkejä ja laitoin amppeliin, ja tässä se on. Ravintoliuosta vain, ja sato on taattu! 



Nämä gladioluksen taimet olivat valmiit maahan istutettaviksi. Syyskesällä odotan ihania kukintoja, koska olen ennenkin onnistunut tässä lajissa!



Sain TV7:n ohjelman puutarhuripapilta erittäin hyvät uuden mansikkamaan ohjeet. 
Ensin kehikon pohjalle suodatinkangas, sitten multa, mansikkamuovi, mansikan taimet ja kuoriketta pintaan. 
Nyt pitäisi saada lohdutus viime kesän tuhoutuneen taimiston jälkeen. Muutama kukka on jo näkyvissä.



Lähdimme koleassa säässä vähän reissaamaan. Helteiden jälkeen kuva näyttää lohduttomalta. Nautimme kuitenkin tästäkin.



Kuinka sattuikin tähän juttuun kaikki anilliininpunaiset kukat. Nämä ovat lenkkireitin varrelta, ja ennustelevat kesän etenemistä viileydestä huolimatta.



Tässä meidän rakennelmamme. Terassi, markiisi ja sivukankaat. Suojaavat tuulelta ja sateelta, eikä silti ole helteelläkään tukahduttavaa, kun ilmavirta käy nurkista. Tässä emme nyt voineet aterioida ja kahvihetkiä viettää, vaan odottelemme lämpimämpiä säitä. 
Nyt on helatorstai, ja ylihuomenna siskoni pojan ylioppilasjuhlat! Hienoa tavata taas rakkaita sisaruksia ja juhlia yhdessä.




perjantai 23. toukokuuta 2014

Maalari.


Olen maalarin tytär ja itsekin taidemaalari. Isäni oli huonekalumaalari koko työikänsä, ja siis kotonakin pensseli pysyi kädessä kiitettävästi. 
Opin häneltä kaikenlaista maalaamisesta ja sen nikseistä. 
Tämän sisäpihan katoksen maalasin muutamana päivänä.  Tänään viimeiset vedot. 
Markku oli sen rakentanut viime syksynä. 
Ongelmana oli muuttaessamme vuosi sitten, että sekä lumi- että vesisade ryöppysi suoraan kasvoille, kun meni ovesta sisäpihan puolelle. 
Todella haastavaa oli riippua maan ja taivaan välillä erilaisilla portailla ja tikkailla. Lopputulos on kuitenkin palkitseva. 


Tämä kuva on vanha Metso-maalaukseni vierashuoneemme seinältä. Tuli mieleen laittaa se tähän, kun huomasin, sen sointuvan edellisen kuvan väreihin.



Jälleen yksi vaihe-kuva kukkapenkistäni. 

En yhtään muista laittaneeni myös keltaisen tulppaanin sipuleita maahan viime syksynä, mutta näin se vain oli, ja kukat tulevat seuraavaksi. Punaiset ehtivät ensin.



Tämä sopisi vaikka kuva-arvoitukseksi. 
Pesin viime lauluryhmäni viime kauden esiintymisasut, ja edessä on kesäasu. Tumma hame, ja taas saadaan kivan näköinen ja tietysti hyvin laulava ryhmä. 

Tänä iltana on keikka Vantaalle, ja mieli on iloinen, kun päästään laulamaan.

Nyt on hellettä ja tuleviksi päiviksikin luvattu säätiedotuksessa. Siis nautitaan!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Multasormi herää.


Äitienpäivä meni kylmän sään vallitessa. Maalasin ruusuja, akvarellimaalauksena ja jaon sen facebookissa kaikille kavereille, erityisesti äideille.



Nämä daalian juuret laitoin muutama viikko sitten esikasvatukseen. 


Tässä daaliat jo lupaavaa vihreää. Ei näy gladioluksista vielä merkkiäkään.



Muutama päivä, ja pääsivät jo muutamana päivän ajaksi ulos portaille  "kouluttautumaan".



Nyt kun on luvattu lämmintä, niin siirsin ne kukkapenkkiin. Jakamalla juurakon sain neljä tainta. Hyvin näyttävät voivan.



Äitienpäiväruusuni nostin ulos, se voi ihan hyvin, ja kukatkin aukeavat paremmin.



Nyt näyttää jo gladioluksien elämä pursuavan ruukuista maalle siirrettäviksi. Täytyy etsiä hyvä paikka kukkimiseen. Syksyllä saadaan ihailla.



Pelargonia on kiitollinen kukkija, se saa koristaa sisäpihan porraskatosta.

Multasormelle riittää töitä, ja se on kivaa. 
Seuraavaksi kasvihuone ja terttutomaatin taimia tällä kertaa.
Tänään oli yllätys yllätys HELLE! 26 lämpöastetta. Nyt lähdemme pyöräilemään, kun on vähän viilentynyt.
Ihanaa kesää!



perjantai 9. toukokuuta 2014

Sadepäivä innostaa.


Nyt on sadepäivä. Kylvin ruohottomiin kohtiin nurmikolla juuri pari päivää sitten ruohon siemenet. Siihen asti oli ollut pitkä sateeton kausi, ja arvata saattaa, että en pannut sadetta pahakseni. 
Olen aloittanut päiväni leipomalla ruis- ja hiivaleipäsämpylöitä, ja siivoamalla koko talon.

Tämän kuvan otin paketista, jossa oli 10 gladioluksen sipulia.



Tämä ei ole kovin hienostunut vaihe meidän olohuoneessamme, mutta innostaa, kun jo daaliat ovat pitkällä versolla, ja kohta voi istuttaa kukkapenkkiin. 
Luulisin, että pari viikkoa, ja sitten myös pikkupurkeissa vihertää. 
Tämän asunnon pihamaalla ei meillä olekaan ollut ennen gladioluksia, mutta edellisessä oli ja se on jälleen tavoitteeni, että kaikista tulee kukkivia.


Maa ei heti ehtinyt imeä kaikkea, mitä taivaasta tuli hetkessä.


Tämä kestoaihe tulee liinoissani aina välillä ohjelmaan. Tätä on helppo ja nopea virkata, ja kauniskin on. 



Pikku kissa syntyi ensin, ja sitten emo. Niin se menee välillä.



Olen ottanut ohjelmaani soittaa joka päivä vähän viulua ja tinapilliä. Tinapilli näyttää yksinkertaiselta, mutta hämmästyttävän paljon sillä voi soittaa. Kaikkea sisällä tekemistä voi keksiä sateella, ja sehän on pukeutumiskysymys, jos lähdetään vielä iltalenkille.
Huomiseksi on jo luvattu poutaa, ja päästään tekemään ulkotöitä. 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Musta kissa ja kangertelevaa kesän tuloa.





Kesä tulee kangerrellen. Eilen, vapun jälkeisenä maanantaina heräsimme valkoiseen maisemaan. Lähes koko Suomessa oli maassa lumipeite. 
Ollaan vielä oltu vähän flunssaisia, minä onneksi pääsin vähän helpommalla, vain yskää. Markulla sen sijaan oli kaikki vaiheet, nuha, kuume, yskä, joka pitkittyi. Nyt ollaan suurin piirtein kunnossa. 

Kaikesta huomaa, että aloitekyky on ollut vähän lamassa. Markun remonttipuuhat, ja minun talous- ja käsityöinnostukseni.

Nyt ryhdistäydyin, ja parin päivän aikana virkkasin tämän pikku kissan. Musta lanka on pahin mahdollinen, kun valoa pitää olla paljon. Lisäksi mustan kissan valokuvaaminen on suuri haaste.



Tässä söpöliinistä lähikuva. Niin hassulta kuin se tuntuukin täytyy virkata tälle pikkukissalle seuraavaksi emo, täsmälleen niin päin. Siis hiukan isompi musta kissa, koska yksin ei pieni pärjää maailmalla.




Kaupasta ostettava leipä on kevyttä ja makukaan ei ole tuore. Olen jo pitemmän aikaa tehnyt sekä ruisleivän että vaalean hiivaleivän pääosin itse, välillä vaihdellen ainesosia, erilaisia jauhoja.
  
Tässä on tämän ankean maanantaiaamun lämpimäisiä.


Orvokit ovat joka kesän kukkia meidän pihallamme. Ne alkavat pienestä, mutta leviävät näyttävästi isossa ruukussa.

Tänään istutin siis nämä kukat iloksemme.


Nyt , kun olemme molemmat kunnossa taudin jälkeen, lähdimme täyspitkälle lenkille harjun lenkkipolulle. Matkan pituus on n. 3 km, sopiva iltalenkki.



Markku keksi ottaa sauvat mukaansa, kun valitteli vähän jäykkää yläselkää. Auttaa varmaan hyvin. 
Taidan itsekin ottaa seuraavalla kerralla sauvat, siinä saa kokonaisvaltasempaa liikuntaa.



Vesitorniremontti matkan varrella oli vaikuttava näky. Suurenmoista touhua.



Nämä kukat, vuohenjuuret, lupaavat kukkaloistoa, toin niitä edellisen asuntomme pihalta toissa syksynä. Viime kesänä ne eivät vielä ehtineet täyteen loistoonsa. 

Nyt täytyisi innostua kasvihuoneviljelystä, viime kesän hyvän kokemuksen jälkeen.

On ilo, kun koko kesä, kaikki multasormen puuhat ovat vielä avoimena edessä.

Maailmassa on paljon uhkatekijöitä. Monet kansat kärsivät juuri nyt suurista katastrofeista. Ei voi muuta, kuin muistaa iltarukouksissa ja muutenkin, siellä on IHMISIÄ suuressa hädässä. 
Ollaan kiitollisia, kun Suomessa on kaikki vielä hyvin, ja rukoillaan rauhaa maailmaan.