lauantai 5. huhtikuuta 2014

Oma laumani ja muuta valmista.


Nyt on huhtikuun 5. päivä. Kova puuskainen tuuli ja 8 lämpöastetta. 
Skillat työntyvät mullasta esiin. Jälleen nähdään Luojan ihmeitä, kevät on sitä aikaa. 



Tämä on minun laumani. 
Ensin virkkasin yhden lampaan, sitten joku sanoi, että lammas on laumaeläin, se tarvitsee kaverin. Tein ennen näitä lampaita seitsemän pikku porsasta, joten pääluku on tässäkin seitsemän. Jokainen oma yksilönsä, kun teen näitä oman mallini mukaan. 

Lammas-aihe on raamatusta tuttu, paimenpsalmi 23 ja Jeesuksen vertaukset lampaasta, "Minä tunnen omat lampaani nimeltä". Turvallista.



Viime viikonloppuna olimme matkalla. Virkkaus tietenkin mukana. Olin tullut siihen tulokseen, että tämä liina valmistuu vasta kesällä puutarhapöydälle. 




No tulihan se valmiiksi, kun matka oli pitkä, ja kotona vähän viimeistelin. (Älkää ottako mallia, olen mallin itse keksinyt sitä mukaa kun virkkasin.) 
Kesä ei ole vielä, eikä puutarhapöydällekään voi sitä panna, vaikka pöydän kannoimmekin jo hyvässä uskossa ulos.



Nyt on mummoneliöiden aika, näitä voi virkata milloin vain, pikku hiljaa erilaisia. Jäännöslangoista. En tiedä vielä mikä tästä tulee. 

Minulla on ollut projekti eilen ja toissapäivänä, kun siirsin vanhoja kuvia tietokoneelta ulkoiselle kovalevylle ja Dropboxiin, ja nimesin niitä, kun joskus olivat jääneet merkitsemättä. 
On kuin olisi tehnyt pitkän ja vaiherikkaan matkan menneisiin kohokohtiin. Mieli on täynnä kivoja muistoja.  Tämmöinen "matkanteko" tulisi halvaksi. Voisi tehdä toistekin, vain selailemalla vanhoja kuvia. 

Ihanaa kevättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti