tiistai 22. huhtikuuta 2014

Sinistä kauneutta ja koukkuhiiriä.


Eilen matkustimme kohti kotia pääsiäisviikonlopun vietosta Keuruulta, Keski-Suomesta. Mieheni on kiihkeä kukkien ystävä, hän aina ensimmäiset havainnot kevätkukista tekee meidän perheessä. Automatkoilla hän näinä aikoina ajaessaan katselee minun mielestäni enemmän tien penkkoja kuin tietä. Niinpä Hämeenlinnan seudulla hän bongasi nämä sinivuokot! 
Siitä paikasta tietysti kuvaamaan. Kauniita ne ovat, kevään ensimmäisiä luonnon kukkia leskenlehden jälkeen, sitten tulevat valkovuokot ja sitten kaikki muut.



Nämä keväthiiret ovat myös automatkojen "hedelmiä". Kuten olen todennut, olen monet kerrat tätä hiiriprojektia jo lopetellut, mutta koukussa olen, ei voi mitään. Niin hauska näitä on tehdä. Yritän tehdä kaikki erilaisia, joten laskujeni mukaan niitä on syntynyt  27 erilaista tähän mennessä, joitakin on jo "maailmalla". Kaikilla on eri väriset vaatteet. Siinä on keksimistä, väreissä. 

Saattaa olla, että kevään tulo ja puutarhatyöt ajavat virkkausten edelle väliaikaisesti tai sitten ei......

Ihana auringon paiste tänäänkin, eilen oli 20 lämpöastetta ja ihana kesäinen tuntu. Ihan niin kuin itseenkin virtaisi uudenlaista energiaa tämän valon myötä.

Kivaa uutta viikkoa kaikille!


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Suomi-kuva


Tämän kuvan halusin ottaa siitä ilosta, että saamme olla tässä ja nyt. Suomi on kaunis maa eri vuodenaikoineen. 
Lähdimme pitkäperjantai-aamuna Keuruulle. Tarkoituksemme oli sijoittaa asuntovaunumme vuosipaikalle Iso-Kirja-camping-alueelle, ja viettää pääsiäinen siellä kiireisten  viime viikkojen jälkeen. 
Jo pari päivää oli Markulla ollut nuhaa, mutta se näytti olevan jo menossa ohi, joten päätimme kuitenkin lähteä. Vaunun valmistelussa matkalle on yhtä ja toista puuhaa ja vääntöä, joten perille Keuruulle päästyämme puuhastelimme, minä vaunun sisällä ja Markku ulkopuolella, varustellen paikkoja paria päivää varten, jotka aioimme viettää lepäillen ja ulkoillen. 
Markun kunto alkoi kuitenkin laskea ja hänelle tuli kova kuume. Siihen näytti nousevan seinä pystyyn. Näinkö tässä kävi. 



No onneksi ei sentään niin pahasti, kuin olisi voinut käydä, sillä seuraavana päivänä hänen levättyään kunnolla, kuume oli jo laskenut, ja yskäkin, joka oli alkanut vaivata, hiipuivat pikku hiljaa, ja yhden kuumeettoman päivän jälkeen ollaan jo käyty ihailemassa näitä varhaiskevään maisemia. 



Tämän kuvan otin, kun olin yksin lenkillä. Joutsenia oli kaksi, mutta minut havaittuaan, ne uivat nopeasti eri suuntiin, joten joutsenpari jäi kuvaamatta. 




Nämä leskenlehdet ovat kevään ensimmäisiä luonnon kukkia, mutta kaikessa karuudessaan kuitenkin sykähdyttävät joka kevät ilmestyessään kylmän maan sisältä.



Otin monenlaista näpertämistä mukaani, onneksi, kun jouduimme toipilaan kanssa olemaan paljon sisällä asuntovaunussa. Tässä tuttu ja turvallinen malli, jolla olen lukemattomia liinoja virkannut. Nytkin on vain tarkoitus päästä tästä painavasta lankakerästä eroon! Onneksi tämä on niin nopeaa virkkaamista, että liina valmistuu hyvää vauhtia.



Näitä neliöitä teen, kun on langan tähteitä. Nyt juuri sain punertavan, tumman sinisen ja violetin langan virkatuksi loppuun, joten nyt on kai lähdettävä ostamaan eri väristä lankaa, jos aikoo virkata lisää, kenties koko torkkupeiton. Hiljalleen, ilman suorituspaineita.



Me olemme ihan keskeneräisiä hiiriä. Meiltä puuttuvat silmät, viikset ja vaatteet. (Langat niitä varten unohtuivat kotiin). Seisomme asuntovaunun ikkunalaudalla. Joskus tulemme valmiiksi. 

Kristilliseltä radiokanavalta (RadioDei) kuuluu koko ajan koskettavaa pääsiäisen sanomaa. Samoin kristilliseltä TV-kanavalta (TV7). Onneksi internetin kautta saamme kaikesta tästä nauttia. Tänään on julistettu: "Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi!"


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Oma laumani ja muuta valmista.


Nyt on huhtikuun 5. päivä. Kova puuskainen tuuli ja 8 lämpöastetta. 
Skillat työntyvät mullasta esiin. Jälleen nähdään Luojan ihmeitä, kevät on sitä aikaa. 



Tämä on minun laumani. 
Ensin virkkasin yhden lampaan, sitten joku sanoi, että lammas on laumaeläin, se tarvitsee kaverin. Tein ennen näitä lampaita seitsemän pikku porsasta, joten pääluku on tässäkin seitsemän. Jokainen oma yksilönsä, kun teen näitä oman mallini mukaan. 

Lammas-aihe on raamatusta tuttu, paimenpsalmi 23 ja Jeesuksen vertaukset lampaasta, "Minä tunnen omat lampaani nimeltä". Turvallista.



Viime viikonloppuna olimme matkalla. Virkkaus tietenkin mukana. Olin tullut siihen tulokseen, että tämä liina valmistuu vasta kesällä puutarhapöydälle. 




No tulihan se valmiiksi, kun matka oli pitkä, ja kotona vähän viimeistelin. (Älkää ottako mallia, olen mallin itse keksinyt sitä mukaa kun virkkasin.) 
Kesä ei ole vielä, eikä puutarhapöydällekään voi sitä panna, vaikka pöydän kannoimmekin jo hyvässä uskossa ulos.



Nyt on mummoneliöiden aika, näitä voi virkata milloin vain, pikku hiljaa erilaisia. Jäännöslangoista. En tiedä vielä mikä tästä tulee. 

Minulla on ollut projekti eilen ja toissapäivänä, kun siirsin vanhoja kuvia tietokoneelta ulkoiselle kovalevylle ja Dropboxiin, ja nimesin niitä, kun joskus olivat jääneet merkitsemättä. 
On kuin olisi tehnyt pitkän ja vaiherikkaan matkan menneisiin kohokohtiin. Mieli on täynnä kivoja muistoja.  Tämmöinen "matkanteko" tulisi halvaksi. Voisi tehdä toistekin, vain selailemalla vanhoja kuvia. 

Ihanaa kevättä!