maanantai 8. joulukuuta 2014

Betonitaidetta.


Kun aurinko on jossain ja hämäräkytkimellä oleva ulkovalo ei sammu koko päivänä, tulevat mieleen kynttilät ja muut mieltä ylentävät pikkukoristeet. Nämä sydämet ovat betonia. Maalasin ja ripustin koristeeksi olohuoneen oviaukkoon.



Markku on töissä betonitehtaalla ja siellä työkaverit olivat myös tunnelmallisella tuulella ja jakelivat toisilleen ideoita pikku koriste-esineistä. 
Nämä sydän-tuikkukynttiläjalat, ilmestyivät eräänä päivänä työpöydälleni. 
Maalasin ne kultamaalilla. Juuri näin hämärää on meillä nyt olohuoneessa, joten kynttilät ovat looginen juttu.



Tässä materiaalia, josta työstetään aina, kun on pikku hetki aikaa askartelulle. 


Itselle ja myyjäisiin.



Tämä tuikkualusta syntyi yhteistyönämme, olohuoneemme pöytää koristamaan, kun hää-vuosipäivämme lähestyi.



Tätä on nyt ulkona, mutta -  pikku nikseillä - lämmintä ja viihtyisää sisällä.

Hyvää ja valoisaa mieltä kaiken pimeyden keskelle, 
Vapahtajamme syntymäjuhla lähestyy!






torstai 6. marraskuuta 2014

Huippuhetkistä aivojumppaan.


Iltakävelyllä kaupungilla nähtyä - siis vielä yksi silmäys menneisiin huippuhetkiin Eilatissa, Israelissa.

5 tunnin lento -  ja aivan erilaiset maisemat. 


Olen innostunut jälleen sauvalenkille, Joka päivä yritän kiertää 40 minuuttia kestävän lenkin läheisellä harjulla.


Maisemat eivät nyt aivan niin upeita ole, kuin jossain muualla, mutta uhkasivat lumipyryllä - valoisampaa siis näkyvissä!


Virkkaus piristää kummasti, se on kai sitä luovuuden ihmettä.


Muutin välillä tyyliä - ja siitä tuli "sporttinen" pupu, kun virkkasin sille samaa virkkausta vaatteenkin päälle tällä kertaa. 



Tämä on sitä aivojumppaa. On hienoa, kun huomaa tajuavansa idean, ja voi jo lukea moista tekstiä.  Ymmärtäminen on vielä vähäistä, mutta jos elonpäiviä riittää, niin vuoden päästä voi jo osata hiukan enemmän.

On myös ilo laulaa ja soittaa kivan porukan kanssa. Laitanpa tähän vielä linkin: shirshalomhyvinkaa.weebly.com

Valoisaa syksyä!



perjantai 24. lokakuuta 2014

Erilainen matka.


Olimme viikon matkalla Eilatissa. Israelissa. Alun perin olimme varanneet viikon kiertomatkan, mutta se ei onnistunut osanottajien vähyyden takia. 
Valitsimme vaihtoehdoksi tämän "rantaloman", joka ei nyt ihan sitä ollutkaan, kun emme ole auringossa loikoilijoita. Vähän kerrallaan toki sitäkin teimme. 

Tämä on kuva akvaarion hai-altaasta, meren pinnan alapuolelta. 


Yhden päivän retken teimme Petraan, Jordaniaan. Se oli vaikuttava kokemus. Hienoa oli myös se, että Petrassa oli satanut käyntiämme edellisenä päivänä, ja satoi käyntiämme seuraavana päivänä! Siis onnellinen päivä meille.

Ensimmäinen silmäys siitä suuresta kokonaisuudesta, minkä tämä "aavekaupunki" käsitti. Päivä kierrellessä ja katsellessa näitä upeita kiveen kaiverrettuja julkisivuja ja luolia, oli myös raskas, mutta maksoi kyllä vaivan.


Hattu ja reppu, ja menoksi. Sääret olivat pari päivää kipeät pitkistä kävelyistä ala- ja ylämäkeen.
Ehdottoman suositeltava retkikohde.


Hyväkin suunnistaja tarvitsee karttaa kaupungilla kulkemiseen. Minä kuljin vain mukana, kun olen huono suunnistaja.


Yhden päivän, siis muutaman tunnin vietimme Punaisen meren risteilyllä. Paljon oli katseltavaa. Yhdellä kertaa näki neljän maan rannat: Saudi-Arabia, Israel, Egypti ja Jordania. 

Tämä kalaparvi on kiva, varjossa kalat näyttävät mustilta, valossa vaaleilta.


Kauniita maisemia, tämä on Egyptin rannikkoa.


Tämä risteilylaiva oli vähän aikaa meidän seuranamme.



Olen oppinut viime kuukausina heprean aakkoset ja vähän sanastoa. Oli mielenkiintoista katukuvassakin, kun ensi kertaa ymmärsi edes vähän, mitä missäkin lukee. Se innostaa edelleen oppimaan. Nämä lastenkirjat olivat aivan ihania. On "Yö"-kirjaa, "Silmä-kirjaa" ja lastenlaulukirjaa levyn kera. Nämä lastenkirjat ovat kivoja, kun teksteissä on vokaalimerkit. Hepreahan kirjoitetaan kokonaan konsonanteilla. 
Sanakirjan heprea-englanti ostin myös tällä matkalla.


Eilatin ilta pimenee nopeasti. Ehdin kuitenkin napata tämän kuvan.

Nyt olemme jo kotona, ja kiva olikin eilen illalla laskeutua 30 asteen helteestä muutaman tunnin matkustamisen jälkeen parin asteen pakkaseen! 

Mukava olla kotona jälleen. Suomi on hyvä maa, vaikkakin kiva on käydä välillä maailmalla. 





perjantai 3. lokakuuta 2014

Kiitollinen.


Olen kiitollinen monesta asiasta. Mukaan mahtuvat nämä kauniit omenat, joiden sato on ilahduttanut meitä tänä kesänä runsaasti.

Tämän viikon alku on mennyt nuhan kanssa taistellessa. Olen ollut sisällä monta päivää, kun on sellainen kokemus, että flunssa pitkittyy, kun ei lepää kunnolla. 
Omalla lauluryhmälläni on seurakuntavierailu ja esiintyminen lauantaina, ja tiesin senkin, että laulusta ei tule mitään puolikunnossa. 
No eilen illalla oli vielä kenraaliharjoitus, ja kuinka ollakaan, jo aamulla olo parani, ja olin kunnossa illalla! Laulettiin ilolla ja täysin rinnoin.


Tänä aamuna heräsin aikaisin, ja tiedostin, että on viikkosiivouspäivä. 
Jostain syystä on tullut tavakseni siivota ennen aamupalaa, ja nauttia sitten siivouksen jälkeen.kaikessa rauhassa kahvikupin ääressä. 
Tuli miettineeksi sitä ja tätä: viime kesän riesanamme olivat muurahaiset, niitä kuljeskeli satoja kesän mittaan kohti myrkkyansaa, ja sitten niitä sai keräillä rikkalapion ja harjan kanssa. Silloin rukoilin Luojaa, joka nämä pikku otukset on tehnytkin, ja sanoin, että: RakasTaivaan Isä anna niiden mennä sinne mistä ovat tulleetkin!

Ja niin: Tänä kesänä olemme nähneet koko kesän aikana sisällä harhailevan 1 tai 2 muurahaista! Kiitollisuus täyttää mielen tästäkin.


Saman Luojan tekoa ovat nämäkin kivikäytävät Hyvinkäällä. Jätinkatu jääkaudelta.


Ihmettelen usein pieniä yksityiskohtia luonnossa. Tässä kuvassa on varmaan kymmeniä eri sammal-lajeja. Kaunista.


Nyt on virkkausurakka tällä erää ohi, ja kissahyllyt valmiit. 14 kpl ja 2 kutakin väriä.


Tässä vielä koko hyllykkö. Possut, lampaat ja kissat. 


Nämä ovat nyt päässeet lasten leikkeihin. Vaunut ovat isäni tekemät, omat lapsuuden nukenvaununi. Vielä on vaunuissa runsaasti tilaa uusille yksiöille.

Iloisella mielellä, vaikka taivas ja maisema ovat harmaana. Sitä se luonto on, vaihtelevaa, ja se on rikkautta.


perjantai 26. syyskuuta 2014

Kesä pakettiin.


Vähän haikea olo oli, kun lähdimme vuosipaikaltamme Keuruulta viikko sitten. Saamme asuntovaunumme hyvään suojaan isoon autotalliin. Nyt se vielä on omalla pihallamme. Järjestämme sitä talvisäilytystä varten.



Nyt on jo yksi pakkasyö takana, vaikkakin sääennusteessa oli taas lämpenevää. Ensi yönä on tulossa myrsky-yö.


Syksy aiheuttaa monenlaista inspiraatiota. Järjestelin nämä virkkaukseni jälleen kerran uusiksi. Nyt on täydet hyllyt. Yksilöt riippuvat vaierista pikku rautalenkeillä. Ne pysyvät nyt hyvin, ja on helppo tarvittaessa irroittaa.


Tässä lähikuva possu-lammas-kissahyllystä. Tämä ei ole lopullinen. Mustat ja valkoinen kissa eivät kuulu tähän hyllyyn, vaan siihen on suunnitelmissa lisätä pastellin värisiä kissoja 4 kpl.



Tässä hankkeilla ne puuttuvat neljä kissaa, ajan kanssa.



Eikös syksyllä aina aloiteta jonkun uuden opiskelu. Tällä kertaa uusi kieli. Aloitin 10.9. tänä syksynä, siis reilu 2 viikkoa sitten. 22 aakkosesta on vielä 4 oppimatta. Sekä painokirjaimet, että kirjoituskirjaimet. Siinä sivussa tietysti paljon sanoja on jo tarttunut päähän.
Onhan tullut todistetuksi, että kaiken ikäisenä oppii. Tilasin jo 2-kurssin DVD:t ja oppikirjan!

Mieli vain avoimeksi uusille haasteille!

torstai 18. syyskuuta 2014

Kypsyttelyä.


Niin se vain syksy viilenee, vaikka pitkään on jo aurinko meitä hellinyt. 
Yöt ovat pimeitä ja kylmiä. Ei onneksi vielä ole ollut pakkasöitä, vaikka jo ensi viikon alussa kylmenee entisestään.
Nämä kirsikkatomaatit pelastin sisään ikkunalle kypsymään, toivottavasti vielä saadaan niistä nauttia.



Porkkana- ja salaattisato korjattiin tänä aamuna. Pikku puutarhaani ei enää mitään syötävää jäänytkään. Näitä nyt nautitaan hartaudella ja odotetaan ensi kesää.



Tässä porkkanoista iloinen aurinkosalaatti, ananasmurskaa ja kurpitsapikkelsiä sekaan. Saadaan nauttia parillakin aterialla. Ei pilaannu päivässä, niin kuin pelkkä porkkanaraaste.



Nämä kesän viimeiset kukat poimin suojaan kylmältä.



Ihan joka kesä ei näin valtavasti ole pihlajassa marjoja.



Ja tässä taas, kissaperhe on lisääntynyt. Välillä seurustellaan.
Näitä pikku kissoja tulee vähän väliä. Mukava vaihtaa värejä. 

Mielessä kyllä jo pyörii uusi virkkausidea. Saa nähdä mitä syntyy seuraavaksi.

Yksi vaihe taas päättyy, kun saadaan "kesäkoti", siis asuntovaunu leirinnästä kotipihaan ja sitten talvisuojaan. 

Ihanaa aurinkoista syksyä!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tunnelmointia.


Niin vain on, että kaunis kesä kääntyy syksyyn päin, ja syntymäpäivää on vietetty. Sisareltani kaunis tunnelman luoja-lahja.
Meillä oli "puutarhakutsut" siis jokakesäinen lettukutsut-tapahtuma sisarusten kesken.



Toisen sisareni perhe toi näin ihastuttavan kukan. 
Puutarhan kukat alkavat jo olla loppuvaiheessa kukkimisessaan, ja sitten siirrytään sisäkukkiin.



Olen jäänyt tässä vaiheessa "kissakoukkuun".
Nämä ovat niin suloisia, ja niitä tulee yksi päivässä, jos vain vähänkin on aikaa istahtaa. 
Väreissä alkaa jo olla toistoa, kun siskoni sanoi, että viirukissan kuuluisi olla harmaaraitainen, joten tein niitä kaksi peräjälkeen!



Tässä tähänastiset 7 pikkuista. 
Nyt alkaa varmaan taas puna-sini-keltainen kierros.

Sitten vielä vähän mietteitä.....
Eilen aamulla paikallisessa kauppakeskuksessa, Hyvinkään Willassa oli ystävättäreni johtaman päiväkodin lasten vierailu. Niin täynnä iloista lapsienergiaa, lauluja ja loruesityksiä. 
Heillä oli Hyvän mielen marssi - päivä!

Tulin itsekin niin iloiseksi, kun aurinko vielä paistoi, että kotiin pyöräillessäni alkoi soida riemullinen hengellinen laulu mielessäni: "On niin autuasta käydä kotiin ristin lipun alla.......Silloin niin kuin vetten pauhu valtavasti kaikuu voittolaulu aina kunniaksi Herran, Jumalan ja Karitsan. Mistä tulikin äkkiä niin vanha laulu mieleeni!

Vaikka maailma on aika surullinen paikka kaikkine huonoine uutisineen, niin ollaan iloisia, parempaa on edessä päin kun luotamme Kaikkivaltiiaaseen Luojaamme kaikilla teillämme!


torstai 4. syyskuuta 2014

Kissat - taiteilijan näkemys.


Taiteilijan näkemys! 
Mikä ihana sanonta, voi vain tehdä, eikä tarvitse "osata" mitään. Se vapauttaa tekemään hassujakin asioita, kuten nämä kissat, ja värejä sitä mukaa kun lankaa löytyy.
Tässä ensimmäinen kissa tällä erää. Kuten jäljempänä nähdään, ei tämä ole uusi idea lainkaan.



Nämä ovat hempeää pastelliväriä.



Kiva virkata näitä pieniä. Näitä saa yhden päivässä, kun virkkaa aina taloustöiden ja ulkoilun välissä.



Nämä ovat edellisen kissainspiraation tuloksia.
Tyyli aina vähän vaihtuu.



Tässä isompia, vielä aikaisempaa "erää".



Tässä kaikki yhteiskuvassa. 
Syksy on kiva, kun on olevinaan aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä mielessä on pyörinyt, eikä "ehtinyt" tehdä kesän kuumimpana aikana. 

Lisää mukavia taide-elämyksiä osoitteessa: airinajat.weebly.com

Nyt on tullut uusi "kesä" vielä syyskuussa!

Iloista syksyä!