torstai 28. marraskuuta 2013

Lisää pikkuväkeä.


Tämä syksy on ollut pimeä ja kostea. 
Säätiedotuksessa sanottiin viime viikolla, että päivä on HARMAA. 

On niin hauskaa, kun voi itse tehdä pieniä piristyksiä kaiken pyörityksen keskellä. Kun näitä virkkauksia tekee tarpeeksi paljon, niin se käy koko ajan helpommaksi. Ei tule niin paljon "yrityksiä ja erehdyksiä".


Meidän tontilla oli tosi paljon lehtipuita, jotka pimensivät koko kesäksi maiseman. Saimme kaupungilta luvan kaataa 6 puuta, ja niistä 4 on nyt kaadettu. Yksi saadaan kumoon nostimen avulla myöhemmin, lisäksi yksi pieni runko vielä jossain vaiheessa. 
Ensin karsitaan oksat ja sitten runko kumoon. Tämä siksi, ettei tule vahinkoa talolle, kun puu on niin lähellä talon päätyä.



Nämä puput ovat välivaiheessa, ja näyttävät vähän hämmentyneiltä, kun vaatteita ei ole vielä ehditty tehdä. 

Tein vielä yhden pupun lisää, ja vaatteet, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. 

On ihan terveellistäkin välillä istua ja virkata, kun kaikki taloustyöt ulkotöiden lisäksi täyttävät päivää tehokkaasti.



Iso työ on tehty, ja kaksi suurta kuormaa risuja lähdössä kaatopaikalle, se oli minun osuuteni, sopivaa hyötyliikuntaa! 

Näissä lopuissa tarvitaan Markkua ja moottorisahaa.



Joulu lähestyy vauhdilla. 
Toivon, että tuleva joulu voisi olla rauhallinen, Vapahtajan syntymäjuhla, ilman kaupallista turhaa touhua. Siihen tarvitaan tietoista asioiden tärkeysjärjestykseen panemista.

Meillä joulun ajasta on luultavasti tulossa keittiöremontin aikaa, joten rauha on vähän mutkikas käsite siinä mielessä. 

Kaikkeen on sopeuduttava ja katsottava kiitollisella mielellä eteenpäin!

Katso myös kotisivuni: airinajat.weebly.com


perjantai 22. marraskuuta 2013

Väriä harmaaseen marraskuuhun.


Tarkastelin lankakoriani, ja huomasin, että taas oli kerääntynyt jäännöslankoja pikku keriä. Aloin virkkaamaan niistä "jotain". 

Parin päivän jälkeen lopputulos on tässä. Nämä kissat ovat: iso Mimmi ja pikku Mimmi. 
Minua sanottiin pienenä Mimmiksi naapurin kissan mukaan. Sisarukseni ilmeisesti keksivät meissä jotain yhdennäköisyyttä, siitä nimitys. 



Nyt, kun tämä kokoelmani on täynnä, (alakuvassa pikku Mimmi ison Mimmin selässä), 
 kaipaan edelleen pientä virkkausta, joten päätin aloittaa valkoisia pupuja, kun huomasin, että minulla on iso kerä valkoista lankaa. Niitä uusia tulokkaita voisin alkaa kerätä isoon koriin, ja antaa sieltä yksilöitä jollekin eläinrakkaalle hyvään kotiin, jos malttaisin, mutta pelkään, etten edelleenkään malta luopua.
Mukava joka tapauksessa, kun kekseliäisyys toimii, ja voi toteuttaa uutta sitä mukaa, kun lankaa riittää. Ja sitähän riittää.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Valmista tuli.


Tämä vierastossu-idea tuli, kun vieraita käy, ja vaikka meillä ei ole kylmä lattia, niin pikkusukilla saattaa jaloissa tuntua viileältä. 


Kangaspalalaatikossani oli paljon valkoista silkkipintaista kangasta, ehkä viskoosia, enkä koskaan keksinyt, mitä siitä voisi tehdä. Nyt tein siitä repimällä matonkudetta, eikä edes pölyä tullut ilmaan siinä puuhassa, erikoista kangasta siinä suhteessa. 
Sitten vain iso koukku ja muoto syntyi "omasta päästä".
Vielä jäi kangasta vähän, en tiedä, riittääkö vielä yksiin tossuihin.



Toinen projektini tuli päätökseen tällä erää. Tässä lähikuva viimeisestä erästä. Näitä rintaneuloja on ollut kiva työstää, kun saa vapaasti muotoilla kuvion. Puunappi ja pikaliimalla valmis rintaneulatausta, sitten hahmottelen lyijykynällä kuvion ja maalaan. Edellisissä blogeissani on kuvia eri vaiheista. 


Tässä kaikki tämänhetkiset valmiit pakkauksissa, Näitä on jo ystävilläni noin kymmenen, poissa tästä kuvasta. Valitsivat "parhaat päältä". 



Nämä ruusut ostimme ruokaostosten lisäksi viime viikolla. Olivat niin kauniita, että ajattelin laittaa kylmään seuraavaksi yöksi, ja kuten arvata saattaa, ne unohtuivat sinne pariksi päiväksi, kunnes muistin ne juuri ennen vieraitten saapumista, laitoin pöytään ja saivat aikaan iloa ja ihastusta.
Ihanaa syksyistä viikonloppua!

torstai 7. marraskuuta 2013

Ihana matka.


Kun meitä viime keväänä  pyydettiin viikon matkalle Israeliin, vastasimme, että tulemme, jos saamme edellisen asuntomme myydyksi. 
Asunto  oli ollut jo silloin muutaman kuukauden myynnissä, ja kaupan onnistumisen edellytyksiä ei tuntunut olevan, johtuen tulevasta taloyhtiön putkiremontista, taloussuhdanteista ja pankkien lainapolitiikan kiristymisestä. Niinpä tuntui, ettei mahdollisuuksia ollut. 

Yllättäen kuitenkin 8 kuukauden jälkeen ostaja ilmaantui, vaikka olimme jo poistaneet sen välittäjältä ja jääneet odottamaan putkiremontin valmistumista ja uutta myyntiaikaa lokakuuhun. Siispä ilmoittauduimme syksyllä matkaan.



Israel on kaikin tavoin kiistelty matkakohde, mutta avoimin mielin jälleen lähdimme matkaan. Siellä oli lämpötila vähän alle ja yli 30 astetta, joten se vastasi aika tarkasti Suomen parasta hellekesää. Kukkaloisto ja hedelmäpuut ovat aina yhtä hurmaavia.



Jerusalemin näkymä on huikea. Se oli ensimmäisten päivien tutustumisohjelmassamme. Nähtävää ja koettavaa riitti hurjan paljon.
Lisäksi  vierailimme eri puolilla: Wizo-lastenkodissa, Natal- Trauma Centerissä, Haifa-kodissa (holocaustin läpi käyneiden vanhusten asuntolassa).
Paljon koskettavia kohtaloita kussakin kohteessa. Veimme sinne lahjoja, koska ko. kohteet tulevat toimeen lahjoitusten turvin. Itse vein kohteisiin muun muassa huoneentaulut, joissa on rohkaiseva teksti. Kiitollisina otettiin vastaan nekin.

Ihanaksi yllätykseksemme ystäviemme häät sattuivat lomamme puoliväliin Tel Avivissa, ja kuten aina häät, niin nämäkin olivat aivan ihastuttava kokemus. Avigail ja Markus saivat toisensa. Ikimuistettava tilaisuus, joka kesti aamuyön puolelle. 



Tien päällä ja bussissa viehrähti paljon aikaa, kun viikossa piti ehtiä paljon näkemään. 

Tutustuimme Galileaan, pyhiin paikkoihin siellä, ja  myös Betlehemiin, joka on nykyään palestiinalaista aluetta. Ystävällinen ilmapiiri vallitsi kaikkialla. 



3 eri hotellia tällä viikon matkalla, ja kaikki 5 tähden luokkaa. Ihmettelimme porukalla, miten voi sattua niin hienot majapaikat. Tässä ollaan jo pukeuduttu Suomeen paluuseen, kohta suunnistamme täältä Eilatista, upeasta hotellista Ovdan lentokentälle ja Suomen marraskuun loskaan ja pimeyteen. 

Nyt olemme jo Suomessa, ja olen alkanut virkata valkoista hellehattua, seuraavaa kesää tai aurinkomatkaa varten. 

Nautitaan omasta talvesta ja eri vuodenajoista. Saattaa se kesä tulla vielä meillekin.