keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Niin paljon - niin vähän.



Edellisessä blogissani nähtiin näitä rintaneuloja. Näiden tekeminen on kyllä niin hauskaa puuhaa, varsinaista terapiaa! Mieheni Markku on varsinainen kukkaihminen, ehkä harvinainenkin mieheksi. Hän valitsi tämän kukka-aiheisen parhaaksi kaikista tähän asti tehdyistä.



Ihan ensimmäinen vaihe tässä puuhassa on liimata pikaliimalla tausta paikalleen. Innoissani ostin 14 puista "nappia" ja taustat. Aikaisemmin tein 22 kpl.
Olemme lähdössä viikon lomalle ja lento on varhain huomenaamuna, joten tuntuu, että kaikki pitäisi saada valmiiksi juuri nyt. Nämä kyllä jäävät tähän alkuvaiheeseen, ja onkin kiva jatkaa tästä sitten matkan jälkeen.



Nämä sukat ovat nyt tässä. Kova oli urakka, mutta nyt se loppui. Viimeisten neulominen otti jo koville, täytyy tunnustaa. 
Muutamat pienet jalat saavat lämmintä minunkin käsieni kautta, ja se on mukava tunne.

Minun mielestäni tässä on paljon, kuitenkin tässä oikeasti on vähän, vain pisara valtameressä kaikkeen suureen tarpeeseen maailman puutteeseen ja tarpeeseen nähden. 
 "Yhdelle vähimmistä" kuitenkin.


Hauskaa lankaa, kun kuvio tulee itsestään. Kahdesta kerästä rinnakkain neuloessa kuviot tulevat lähes identtiset. 
Tässä työvaiheessa olin laskenut, että näistä langoista tulee neljät sukat. 



Ihan pikkuisen tuli rimanylityksen omainen tunne, kun huomasin, että vielä olisi yksiin sukkiin lankaa jäljellä. Piti oikein koota itsensä, jotta saisi vielä yhdet aikaan. Nyt on sellainen tunne, että on mitta täysi, ja tuskin enää pitkiin aikoihin otan neuletta käteeni........vaikka eihän sitä koskaan tiedä. 

                                    

    Kaiken puuhailun lomassa tein nämä taulut varalle, kun tarvittiin lahjoja. Keksin näihin                 kieloaiheen, se on niin tyypillistä Suomea. 
Vähän on matkakuumetta, huomaa olevansa ylikierroksilla, täytynee henkäistä syvään, ja sitten jatkaa pakkaamista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti