sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mikä otus?


Tämä näyttää petokalalta. Mielikuvitus voi lentää, kun äkkiä katsoo.
Kun kaikki siniset, punaiset ja valkoiset sukkalangat oli neulottu sukiksi, jäi pienen pieniä keriä, joista ei ollut enää mihinkään suurempaan, aloin tehdä mielestäni jälleen kerran patalappua, mutta sitten muistin, että minulla on jäljellä yhdet kukkaron leuat jossain käsityökorini pohjalla. 
Sitten vain hiukan soveltamaan. Valkoista lankaa oli sen verran vähän, että sitä riitti vain toiselle puolelle.


Markku sanoi, että tuohan on silmä, minun tuli mieleen MTV3:n logo, saa nähdä tuleeko nyt plagiointisyytöksiä!


Koin jo hetken helpotusta, kun nämä sukkaparit olivat valmiit, ja langan loput virkattu kukkaroksi, mutta sitten tuli tyhjä olo, ja kauppaan ostamaan lisää lankaa. Nyt alkaa aivan eri värisävyaikakausi. 


Kotipihalla eivät työt lopu näin syksyllä, mutta siinähän saa hyötyliikuntaa, kun ottaa haravan käteen, ja sitten vain heilumaan. 


Tätä työtä ei tässä muodossa ole enää ensi vuonna, kun muutama vaahtera ja koivu kaadetaan tänä syksynä pois.


On iki-ihana tunne, kun pääsee piilopirtille irtautumaan arjen rutiineista. Vaikka vain vaatimattomaan vaunuun. Kuitenkin se tunne, ettei mikään tehtävä aja mihinkään, vaan saa vain ulkoilla ja ja lukea päivän, pari. Sekin riittää, ja se olisi kaikille suositeltavaa itsehoitoa, jos vain mahdollista on. 
Oltiin siskoni mökin pihassa kalliolla pari yötä, ja kiva oli taas palata kotiin.  
Itse asiassa ne ovat myös inspiraatiomatkoja. Paljon uusia ideoita pyrkii mieleen, ja toteutuksissa vain pitää hiukan pidätellä liikaa innostumista.
Ihana värikäs syksy parhaimmillaan, nautitaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti