keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Niin paljon - niin vähän.



Edellisessä blogissani nähtiin näitä rintaneuloja. Näiden tekeminen on kyllä niin hauskaa puuhaa, varsinaista terapiaa! Mieheni Markku on varsinainen kukkaihminen, ehkä harvinainenkin mieheksi. Hän valitsi tämän kukka-aiheisen parhaaksi kaikista tähän asti tehdyistä.



Ihan ensimmäinen vaihe tässä puuhassa on liimata pikaliimalla tausta paikalleen. Innoissani ostin 14 puista "nappia" ja taustat. Aikaisemmin tein 22 kpl.
Olemme lähdössä viikon lomalle ja lento on varhain huomenaamuna, joten tuntuu, että kaikki pitäisi saada valmiiksi juuri nyt. Nämä kyllä jäävät tähän alkuvaiheeseen, ja onkin kiva jatkaa tästä sitten matkan jälkeen.



Nämä sukat ovat nyt tässä. Kova oli urakka, mutta nyt se loppui. Viimeisten neulominen otti jo koville, täytyy tunnustaa. 
Muutamat pienet jalat saavat lämmintä minunkin käsieni kautta, ja se on mukava tunne.

Minun mielestäni tässä on paljon, kuitenkin tässä oikeasti on vähän, vain pisara valtameressä kaikkeen suureen tarpeeseen maailman puutteeseen ja tarpeeseen nähden. 
 "Yhdelle vähimmistä" kuitenkin.


Hauskaa lankaa, kun kuvio tulee itsestään. Kahdesta kerästä rinnakkain neuloessa kuviot tulevat lähes identtiset. 
Tässä työvaiheessa olin laskenut, että näistä langoista tulee neljät sukat. 



Ihan pikkuisen tuli rimanylityksen omainen tunne, kun huomasin, että vielä olisi yksiin sukkiin lankaa jäljellä. Piti oikein koota itsensä, jotta saisi vielä yhdet aikaan. Nyt on sellainen tunne, että on mitta täysi, ja tuskin enää pitkiin aikoihin otan neuletta käteeni........vaikka eihän sitä koskaan tiedä. 

                                    

    Kaiken puuhailun lomassa tein nämä taulut varalle, kun tarvittiin lahjoja. Keksin näihin                 kieloaiheen, se on niin tyypillistä Suomea. 
Vähän on matkakuumetta, huomaa olevansa ylikierroksilla, täytynee henkäistä syvään, ja sitten jatkaa pakkaamista.



torstai 17. lokakuuta 2013

Pientä kivaa.




Tänä pitkänä, kauniina ja lämpimänä syksynä viivästyi luova kauteni, ja ehdin jo huolestua, ettei synny mitään uutta. No sitten tulivat nämä rintaneulat. 



Ostin ensin puisia nappeja, sitten pikku purkkeja emalimaaleja, jotka sopivat monille materiaaleille, mm. puulle. Ensin laitoin hakaneulat pienellä kankaanpalalla ja pikaliimalla kiinni, ja maalasin vielä päälle, mutta sitten askarteluliikkeessä esiteltiin metallisia taustoja, jotka on tarkoitettu rintaneulan kiinnitykseen.



Hahmottelen ensin lyijykynällä mallin, ja sitten vain maalaamaan. Värejä ja muotoja on kiva sommitella.
Innostuin kovasti, ja tein 22 kpl. 
"Airi Mirjami Design."

Pidän pienen tauon, ja vaihteeksi taas alan neuloa sukkia. 


Tämä lanka on kivaa, kun se tuottaa erilaisia kuvioita. Ei tarvitse vaihtaa lankaa, kun neuloa vaan, ja kuvio syntyy. En ole ennen tehnyt näin, mutta olen nähnyt kyllä jossain. Nyt olen sitä mieltä, etten muunlaista lankaa haluakaan käyttää!

Nyt niin moni taho tarvitsee sukkia, mutta itselläni on reitti selvä, mihin kohteeseen nämä ja 12 aikaisemmin neulomaani sukkaparia ovat lähdössä lämmittämään pieniä jalkoja.

Onni on auttaa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksyhiiret ja muuta pikkuista.


Niin vain on, että sydän kaipaa näitä hiirulaisia. On ollut tauko niiden virkkaamisessa, kun olen neulonut avustussukkia 12 paria, jotka aikanaan lähtevät kohteeseensa.
Nyt siis tulivat syksyn hiiret, syksyn väreissä, vaatteet jäännöslangoista. Kaksi syntyi yhtenä päivänä.
Ja ilo pilkahtelee tänään, harmaana ja sateisena aamuna.



Tämän tein ensin, ja kuten aina, yksinäinen kaipaa ystävää.......



.......ja tulihan se. 
Piti vähän pojan housuja värittää sinertävällä langalla, kun oli niin pieni kerä vaalean vihreää.



Sitten tuli sekaan uusi innostus....harrastus kenties.....  Ostin puisia "nappeja" askarteluliikkeestä, ja pieniä maalipurkkeja. Kultamaali oli ennestään jossain kaapin perällä. Sitten vain sommittelemaan. Mahdollisuuksia kuvioihin on rajattomasti. Keksin sitä mukaa kun maalaan. 
Hakaneula taakse kangaspalan avulla, pikaliimalla, ja sitten maalaan kangaslapun päälle vielä maalikerroksen, että pysyy. 
Tässä siis vasta rintakoristeiden alkua. Saa nähdä jääkö tähän juttuun "koukkuun".



Olen pitkään miettinyt, miten merkkaan pyyhkeet WC:n naulakoissa. Tässä se sitten on. Puusydämet ostin myös askarteluliikkeestä, sitten  taiteilijamaaleilla ja kultamaalilla kuviot, ja mustalla öljymaalilla tekstit. 



Nämä kerät ovat joutuneet vähän odottamaan, kun oli tarkoitus vielä muutamat lasten sukat neuloa avustuskuormaan mukaan. 
Olen huomannut, että mieli pysyy kaiken keskellä virkeänä ja iloisena, kun on käsillä pientä näpertämistä kaiken arjen pyörityksen keskellä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mikä otus?


Tämä näyttää petokalalta. Mielikuvitus voi lentää, kun äkkiä katsoo.
Kun kaikki siniset, punaiset ja valkoiset sukkalangat oli neulottu sukiksi, jäi pienen pieniä keriä, joista ei ollut enää mihinkään suurempaan, aloin tehdä mielestäni jälleen kerran patalappua, mutta sitten muistin, että minulla on jäljellä yhdet kukkaron leuat jossain käsityökorini pohjalla. 
Sitten vain hiukan soveltamaan. Valkoista lankaa oli sen verran vähän, että sitä riitti vain toiselle puolelle.


Markku sanoi, että tuohan on silmä, minun tuli mieleen MTV3:n logo, saa nähdä tuleeko nyt plagiointisyytöksiä!


Koin jo hetken helpotusta, kun nämä sukkaparit olivat valmiit, ja langan loput virkattu kukkaroksi, mutta sitten tuli tyhjä olo, ja kauppaan ostamaan lisää lankaa. Nyt alkaa aivan eri värisävyaikakausi. 


Kotipihalla eivät työt lopu näin syksyllä, mutta siinähän saa hyötyliikuntaa, kun ottaa haravan käteen, ja sitten vain heilumaan. 


Tätä työtä ei tässä muodossa ole enää ensi vuonna, kun muutama vaahtera ja koivu kaadetaan tänä syksynä pois.


On iki-ihana tunne, kun pääsee piilopirtille irtautumaan arjen rutiineista. Vaikka vain vaatimattomaan vaunuun. Kuitenkin se tunne, ettei mikään tehtävä aja mihinkään, vaan saa vain ulkoilla ja ja lukea päivän, pari. Sekin riittää, ja se olisi kaikille suositeltavaa itsehoitoa, jos vain mahdollista on. 
Oltiin siskoni mökin pihassa kalliolla pari yötä, ja kiva oli taas palata kotiin.  
Itse asiassa ne ovat myös inspiraatiomatkoja. Paljon uusia ideoita pyrkii mieleen, ja toteutuksissa vain pitää hiukan pidätellä liikaa innostumista.
Ihana värikäs syksy parhaimmillaan, nautitaan!