tiistai 13. elokuuta 2013

Vaihtelu virkistää.


Kaiken virkkaamisen keskellä on ollut mielessäni joskus kokeilla tällaista kukkaroa, johon laitetaan "leuat". Olen joskus aikoinaan opetellut näitä tekemään. 




Ostin askarteluliikkeestä useita leukoja ja tarkoitus on kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, joista tässä aloittelen ensimmäistä. 



Kun pussukka on valmis virkkauksen osalta, oli siihen keksittävä vuori. Minulla oli tilkkuvarastossani mustaa ohutta vuorikangasta, josta ompelin vuorin, jonka kiinnitin suuaukkoon ompelemalla harvoilla pistoilla. 



Muistin tämän konstin, jolla kankaan saa painetuksi leuan avoimeen syvennykseen, ja jossa se pysyy, kunnes se nipistetään kiinni. Nipistämiseen tarvitsin pihdit, ja kartongin palan estämään pihtien painojäljet. 


Tässä valmiina, ensimmäiseksi kappaleeksi ihan hyvä.



Ja sitten on taas aika tarttua sukkaneuleeseen. Teen rinnakkain kahta paria, kuten tapanani on. Sillä tavalla itsestäni tuntuu, kuin työ joutuisi nopeammin, ja molemmat tulevat yhtä aikaa valmiiksi.



No tässä on sitten riemun aiheemme. Punaista väriä on alkanut tulla tomaatteihimme. Ehdin nimittäin jo epäillä, etteivät ne ehdi valmistuakaan. Olen karsinut lehtiä pois, jotta ne eivät varjostaisi kypsyviä tomaatteja.  
Tähän mennessä olemme nauttineet näiden kahden ensimmäisen ihanasta pehmeästä mausta. Tästä menestyksestä innostuneina aiomme tuplata viljelyksemme ensi kesänä. Tuntuu vähän kaukaiselta haaveelta.




Kestoriemunaiheemme on tässä. Kovia kokenut omenapuumme tekee söpöjä, pikku hiljaa kypsyviä ja kokoa kasvavia omenia. Toivotaan puulle paljon tulevia hedelmävuosia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti