keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tee se itse.


Eilinen oli puuhapäiväni. 
Ensimmäiseksi aamulla lähdin n. 3 km:n päähän kauppaan kävellen, reppu selässä. Ihana aurinkoinen ja kuulas aamu. Jätin nousemaan edellisenä päivänä alkuun laittamani ruiseleivän, juuresta ilman hiivaa. 
Kotiin tultuani tein ensin hiivaleipä-sämpylätaikinan, ja herkulliset sämpylät uuniin. 
Seuraavaksi paistumaan vuoka-ruisleivät, jotka nyt olivat tarpeeksi nousseet. Pakastan ne sitten viipaloituna, ja niin ne on helppo ottaa käyttöön.



Aina eri vaiheiden välissä virkkasin jälleen uutta pussukkaa. Tämä tuli tarpeeseen.
 Vaikka kännykän suojapusseja on kaikenlaisia valikoimia kaupoissa, niin tarvitsen sellaisen, johon mahtuu muutakin mukana kulkevaa.



Valmista tuli illalla, jäännöslangoista tämäkin.



Nyt mahtuu kaikki, ja voi sujauttaa laukun pohjallekin, josta se löytyy värikkäänä pussukkana ilman etsiskelyä. 

Mahtui siihen päivään vielä kaikkea muutakin. Risuhommia ulkona, kun Markku oli kaatanut ison vaahteran. Kaatopaikkakuorma alkaa nyt olla valmis. Se on minun puuhaani. 
Markku tekee taloon sokkeliremonttia. Mullat kaivetaan pois ja sitten tilalle patolevy & styrox- ja sepelit. 
Touhua riittää molemmille. Onneksi Taivaan Isä on helpottanut puuhasteluamme ja antanut ihanat aurinkoiset ilmat tänä kesänä. 




perjantai 23. elokuuta 2013

Värisävyjä.

Keuruun pohjoisjärven maisemaa. Olemme "vaunumökillämme" pidennetyllä viikonlopulla, viimeisiä kertoja tänä syksynä. Aamulenkit ovat ihania, järven rantaa myötäileviä. Vielä eivät värit ole haalenneet tällä alueella.


Matkalla tapaan neuloa avustussukkia, kuten nytkin, mutta kotona tulee tehdyksi muuta mukavaa. Tämän kukkaron olin kaavaillut kynällä.






Tällainen siitä tuli, muutama tunti meni. Vähän on vaivannut, kun ei tule niitä mummoneliöitä tehdyksi, niin sovelsin tähän pari molemmille puolille.





Nämä olen tehnyt aiemmin tällä viikolla. Tuli ostetuksi muutamia leukoja, ja se "haastoi" tekemään. Tällä kertaa virkkaus jopa vei aikaa muulta tärkeältä, mutta tämä oli minun tärkeäni, muu sai odottaa. 




Tässä on värileikkiä, kun huomasin, että ottamassani tomaattikuvassa oli samat sävyt, kun virkkauksissani. Tomaatit kypsyvät. Olemme jo muutamia tähän kuvaan mennessä syöneet, ja nauttineet ihanan pehmeästä mausta.

Tommaattien kypsymistä ehdimme jo odotella kärsimättömästi, mutta...."ajallaan....ajallaan, Jumalamme vastaa aina ajallaan", kuten laulussakin sanotaan.
 Tämä myös on toteutunut, kun saimme menestyksekkäästi myydyksi muutama viikko sitten edelliselle paikkakunnalle jääneen rivitaloasuntomme. Myyntiaika muodostui todella pitkän tuntuiseksi tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Kyllä sitä rukoiltiinkin, ja vastaus tuli. Nyt on kevyt ja huojentunut olo. 
Kesä jatkuu lämpimänä, vaikka elokuu lähenee loppuaan.







tiistai 13. elokuuta 2013

Vaihtelu virkistää.


Kaiken virkkaamisen keskellä on ollut mielessäni joskus kokeilla tällaista kukkaroa, johon laitetaan "leuat". Olen joskus aikoinaan opetellut näitä tekemään. 




Ostin askarteluliikkeestä useita leukoja ja tarkoitus on kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, joista tässä aloittelen ensimmäistä. 



Kun pussukka on valmis virkkauksen osalta, oli siihen keksittävä vuori. Minulla oli tilkkuvarastossani mustaa ohutta vuorikangasta, josta ompelin vuorin, jonka kiinnitin suuaukkoon ompelemalla harvoilla pistoilla. 



Muistin tämän konstin, jolla kankaan saa painetuksi leuan avoimeen syvennykseen, ja jossa se pysyy, kunnes se nipistetään kiinni. Nipistämiseen tarvitsin pihdit, ja kartongin palan estämään pihtien painojäljet. 


Tässä valmiina, ensimmäiseksi kappaleeksi ihan hyvä.



Ja sitten on taas aika tarttua sukkaneuleeseen. Teen rinnakkain kahta paria, kuten tapanani on. Sillä tavalla itsestäni tuntuu, kuin työ joutuisi nopeammin, ja molemmat tulevat yhtä aikaa valmiiksi.



No tässä on sitten riemun aiheemme. Punaista väriä on alkanut tulla tomaatteihimme. Ehdin nimittäin jo epäillä, etteivät ne ehdi valmistuakaan. Olen karsinut lehtiä pois, jotta ne eivät varjostaisi kypsyviä tomaatteja.  
Tähän mennessä olemme nauttineet näiden kahden ensimmäisen ihanasta pehmeästä mausta. Tästä menestyksestä innostuneina aiomme tuplata viljelyksemme ensi kesänä. Tuntuu vähän kaukaiselta haaveelta.




Kestoriemunaiheemme on tässä. Kovia kokenut omenapuumme tekee söpöjä, pikku hiljaa kypsyviä ja kokoa kasvavia omenia. Toivotaan puulle paljon tulevia hedelmävuosia.

torstai 8. elokuuta 2013

Kesähelle kypsyttää?


Tämän ihanan amppelimansikan sain ystäviltäni tuliaisiksi alkukesästä. Niin vain on, että suunnilleen mansikka joka toinen päivä on kypsynyt maisteltavaksi. Ei mikään makea lajike, mutta hauska juttu kuitenkin.



Laitoin porkkanapenkin oheen muutamia herneitä kasvamaan. Niistäkin on tullut jo maisteltavaa.



Porkkanaa ei voi ottaa ylös, ja katsoa mitä on juuressa, ja se on harmi. Näin kyllä voi vähän aavistaa, koska voi satoa korjata. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa.



Kovan kohtalon kokenut, ja selviytynyt omenapuu antaa tänä syksynä 13 omenaa. Tälle hymyilee omenatarhuri, mutta minä olenkin kokeileva pienviljelijä.



Tässä varsinaista kärsivällisyyttä koetellaan, kun odotellaan punertumista. Nyt on kuitenkin vasta elokuun alkupuolisko, ja kuulin, että viimeisenä konstina ne voi ottaa sisälle ja ripustaa verhotankoon, niin kypsyvät saman tien.



Tässä on pikkuväki ripustettu seinälle. Pöly tekee aikaa myöten kalliit käsityöni nuhjuisen näköisiksi, niin tein itse kartongista ja sellofaanista niille "näyttelypakkaukset". Muutamalle pakkaukselle on vielä tilaa. Luulen, että en voi koskaan lupua näistä, niihin vain kiintyy.



Syksy ja joulu on avustupakettien aikaa, joten sekin pitää jo nyt helteillä pitää mielessä. Raitasukkia edelleen. 

Nyt, kun leivoin pikkupullia ja hiivaleipiä jo aamuvarhaisella, olo on kuin tropiikissa, tässä, onneksi yleensä niin viileässä talossakin. Ulkona lämpötila näyttää hellelukemia.
Ihana kesä!