sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesäkissa ja muuta kesämukavaa.


Näin kesälomalla, kuten muulloinkin pikku näperteleminen on "selviytymiskeino". Onneksi on aina lankoja ja koukku käden ulottuvilla.
Kun lasten sukat, joita ehdin neuloa 8 paria, saivat äkkilähdön Pohjois-Korean pakolaisleirille, (toivottavasti ehtivät konttiin) jäi vauhti päälle. 
Tämä kesäkissa, kuten muutkin pikkuotukset on virkistävä välipala käsityöharrastuksessani. Aina silloin tällöin niitä putkahtelee ilmoille.



Sukista ja muista neuleista oli jäänyt pikku lankakeriä, jotka täyttivät turhaan käsityökoriani, virkkasin pitkästä aikaa patalapun, tietysti sellaisen, jossa ei käsi pala, siis kaksinkertaisen. Tästäpä muistuikin mieleeni, kun sisareni mies kertoi pikkupoikana koulussa virkkaamastaan patalapusta, siitä kun tuli KUPPI! 
Tästäkin olisi tullut, ellen olisi pitänyt varaani.



Eilen illalla lähdin poimimaan vadelmia, kun mieheni, frisbee-golf-kierroksellaan oli nähnyt vadelmapensaita. Minä tietysti innostuin, ja löysinkin pari litraa. Paljon jäi, ja tänään aion vielä mennä hakemaan vähän lisää.



Ei ollut liivatetta, ei oikeaoppista irtopohjavuokaakaan asuntovaunuolosuhteissa, mutta oli rahkaa, vatkautuvaa vaniljakastiketta ja Digestive-keksejä, niistä syntyi maukas kakku päiväkahville. Kekseliäisyys on valttia "retkiolosuhteissa", niin elämisen taso säilyy. 
Tämän kaiken herkuttelun jälkeen tietysti yksi ylimääräinen kävelykierros järvenrantamaisemissa.
Mukavaa kesää kaikille rakkaille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti