tiistai 18. kesäkuuta 2013

Hiljaa hyvä tulee.


Melkein saa suurennuslasilla katsoa, kuinka tomaatin hedelmä alkaa kehittyä! Näin ensikertalaiselle on suuri ihmetyksen aihe, että se voi olla niin, siis---niin....että minun hoidossani. Toivottavasti kehittyvät syötäviksikin.


Toinen ihme on tämä, että omenat kehittyvät. Laskin taas raakileet... yli 50... kuitenkin. Niistä kun tippuu ennen  kypsymistä vielä osa, niin ei tiedä, vaikka kohtuullinen satokin saataisiin.


Mansikan raakileita on kymmeniä. Tämä lajike tekee mansikkaa koko kesän, niin luvataan. Siksi verkko päälle, että saadaan itse maistaa. Eläinystävämme ovat ihania, mutta niillä on omat herkkupalansa.


Etupiha oli tästä kohdasta aivan paljas ruohikko, nyt olen saanut silmän iloa. On orvokkia, kuun liljaa, daaliaa, ja jopa harakan kelloa, tullut itse oikeutettuna jostain meidän iloksemme.


Tämän puksipuun toivat sisareni ja hänen miehensä ohikulkumatkallaan pistäytyessään kodissamme. Siinä se on kaunistamassa portaikkoa.


Ja nyt on kesähiiri saanut tytön vierelleen. Siis juhannusta viettämään. Hyvää keskikesän juhlaa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti