perjantai 28. kesäkuuta 2013

Satoa luvassa.

Aivan tukahduttavat helteet ovat hellineet meitä viime päivät. 
Mutta, tätä ollaan odotettu hartaasti. Kymmeniä raakileita on mansikkalavassa, ja nyt ovat ensimmäiset alkaneet punoittaa. 

Lupaavalta näyttää tämäkin, vaikka vielä on pitkä aika ennen täysikokoisuutta ja kypsymistä.


Omenat yrittävät selvitä täysikoisiksi ja moni on jo karissut maahankin, kuten aina. Kaikki eivät menesty yhtä hyvin. 

Ensimmäiset persiljat on jo korjattu ja pakastettu.

Tämä potretti siitä syystä, että pidän taukoa virkkauksista neuloakseni muutamat sukat köyhyydessä eläville paleleville lapsille. Tässä on projektini alku.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Matkalla syntynyt.


Juhannus, keskikesän juhla on juhlittu. Hienoa oli Keuruulla, hyviä, mieleenjääviä tilaisuuksia, mukavia tapaamisia ystävien kanssa. 
Pikku orvokeilla voi aina ilahduttaa ystäviä. Tämä turkoosimekkoinen tyttöhiiri syntyi ennen juhannusmatkaa. Hänkin kaipasi kaveria itselleen, ja......



.......no, automatkalla sitten Keuruulta juhannuksen vietosta palatessamme, kun ei ollut ajovuoroa, syntyi tämä turkoosihousuinen kaveri. 
Matkaseurustelua ja maisemien katselua virkkaus ei häiritse, sen tietää jokainen, joka harrastaa virkkausta tai  jotain muuta käsityötä matkan aikana. Se käy rutiinilla.



Nämä harakankellot ovat tulleet kukkapenkkiini kutsumatta, mutta niin kauniita ovat, etten ole malttanut näitä luonnon kukkia poistaa.


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Hiljaa hyvä tulee.


Melkein saa suurennuslasilla katsoa, kuinka tomaatin hedelmä alkaa kehittyä! Näin ensikertalaiselle on suuri ihmetyksen aihe, että se voi olla niin, siis---niin....että minun hoidossani. Toivottavasti kehittyvät syötäviksikin.


Toinen ihme on tämä, että omenat kehittyvät. Laskin taas raakileet... yli 50... kuitenkin. Niistä kun tippuu ennen  kypsymistä vielä osa, niin ei tiedä, vaikka kohtuullinen satokin saataisiin.


Mansikan raakileita on kymmeniä. Tämä lajike tekee mansikkaa koko kesän, niin luvataan. Siksi verkko päälle, että saadaan itse maistaa. Eläinystävämme ovat ihania, mutta niillä on omat herkkupalansa.


Etupiha oli tästä kohdasta aivan paljas ruohikko, nyt olen saanut silmän iloa. On orvokkia, kuun liljaa, daaliaa, ja jopa harakan kelloa, tullut itse oikeutettuna jostain meidän iloksemme.


Tämän puksipuun toivat sisareni ja hänen miehensä ohikulkumatkallaan pistäytyessään kodissamme. Siinä se on kaunistamassa portaikkoa.


Ja nyt on kesähiiri saanut tytön vierelleen. Siis juhannusta viettämään. Hyvää keskikesän juhlaa! 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Lupaavaa.




Kesä on vasta aluillaan, mutta aloitteleva pienviljelijä hämmästelee elämän pursuamista. Muutamat salaatit ja retiisit on jo nautittu, ja lisää salaattia kylvetty. 



Kiva sommitella silmän iloksi ja makunautinnoksi.



Vähän epävarmalla mielellä suhtaudun tähän tomaatin viljelyyn, mutta siitä huolimatta "kukkaa pukkaa"!



Ria-mansikan taimet alkavat jo näyttää oikeasti mansikkaa tuottavilta. Täytyy vain ajoissa peittää verkolla, etteivät Markun mansikat joudu vieraisiin suihin. Kerran nimittäin seurasimme, kun orava nautti mansikan syönnistä, emme edes raaskineet keskeyttää sen nautintoa!



Toivoa herättää myös tämä ilmiö. Vanhastaan tiedämme, että vain murto-osa raakileista päätyy omenoiksi, mutta on silti ilo katsella hedelmien kehittymistä.


Etupihan orvoikit kurottavat hauskasti kohti taivasta.
Kesä on vasta edessä, joten iloa ja työtä riittää. Toivottavasti tulevassa kesässä on kaikkea tasaisesti, aurinkoa,  sadetta ja iloista mieltä.