tiistai 28. toukokuuta 2013

Selviytymistarina.


Sain toissa syksynä siskoni perheeltä syntymäpäivälahjaksi Petteri-omenapuun, jonka istutimme rivitaloasuntomme sisäpihalle. 
Seuraavana kesänä se teki 10 kukkaa ja 3 maukasta omenaa. 
Muuttomme tänne Hyvinkäälle tapahtui siinä vaiheessa, ettei voinut kuvitellakaan saavansa sitä täällä istutetuksi. Nostimme sen kuitenkin maasta ison juuripaakun kanssa, kuljetimme sen tänne uudelle paikkakunnalle, peitimme sen juuret talveksi lumella, laitoimme sen pystyyn ulos seinän viereen ja toivoimme parasta, siis  selviytymistä talven pyryistä ja pakkasista. 



Keväällä epävarmoin mielin istutimme sen hiukan vielä routaiseen maahan, ja jälleen toivoimme parasta. Ensin lähes suurennuslasilla seurasin päivittäin, näkyykö silmuja. 
Ilo oli suuri, kun näin keväällä ensimmäiset elämän merkit, silmut alkoivat turvota, ja kevään mittaan odotus ja toive palkittiin: se selviytyi sittenkin!



Jännitys kuvastuu siinäkin, kun laskin huvikseni nuput, 135 kpl!! 
Jälleen uudet toiveet ja jännityksen aiheet, miten tulee olemaan hedelmän laita. Siis katse eteenpäin, aina kannattaa istuttaa omenapuu!

2 kommenttia: