tiistai 7. toukokuuta 2013

Se tulee sittenkin.


Eilen oli ensimmäinen sellainen päivä tänä keväänä, että oikein sormet syyhysivät päästä "puutarhan" kimppuun. Siitä tuli mieleen, että se tulee sittenkin, nimittäin kesä, tänä vuonna.  Kolme viikkoa se on tavanomaista jäljessä. 
Joistakin tämä juttu vaikuttaa suorastaan surkuhupaisalta, mutta kun ottaa huomioon, että tämän talon pihamaa on ollut ennen meitä suhteellisen koskematon, kun edellinen asukas oli vanha ja huonokuntoinen, niin on ollut mielessä sitä ja tätä puuhastelua. Mielessä pyörii katettu terassi, ym. kunhan ehditään. 



Markun teki mieli mansikkamaata, mutta tämä mäntykangas ei oikein taida taipua puutarhaviljelyyn ainakaan lyhyellä aikavälillä, niin ratkaistiin asia näin näppärästi. 
Ostettiin kestäviksi mainostettuja RIO-mansikan taimia. Niiden pitäisi tuottaa koko kesän kestävää mansikkalajiketta. 
Täytettiin puukehikot hyvällä puutarhamullalla, istutettiin taimet, ja jäädään odottamaan satoa!



Jotenkin sykähdyttivät nämä skillat tonttimme ulkopuolella metsämaalla. Pidän näistä kukista, vaikka ne ovat jonkun mielestä suorastaan riesa, kun leviävät kaikkialle. 



Tällaisia hiivaleipiä tein pikaisesti aamulla, kun välillä kaupan leivät kyllästyttävät. Vaikka ulkonäkö on näin outo, niin vakuutan, että hyviä ovat maultaan!

Iloinen mieli, kun on lämmintä. 
Hiivitään ulos kahvi- ja ruokahetkiin nyt, kun voidaan. Kohta tulevat jälleen tuulet ja sateet. Nekin kuuluvat elämään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti