tiistai 28. toukokuuta 2013

Selviytymistarina.


Sain toissa syksynä siskoni perheeltä syntymäpäivälahjaksi Petteri-omenapuun, jonka istutimme rivitaloasuntomme sisäpihalle. 
Seuraavana kesänä se teki 10 kukkaa ja 3 maukasta omenaa. 
Muuttomme tänne Hyvinkäälle tapahtui siinä vaiheessa, ettei voinut kuvitellakaan saavansa sitä täällä istutetuksi. Nostimme sen kuitenkin maasta ison juuripaakun kanssa, kuljetimme sen tänne uudelle paikkakunnalle, peitimme sen juuret talveksi lumella, laitoimme sen pystyyn ulos seinän viereen ja toivoimme parasta, siis  selviytymistä talven pyryistä ja pakkasista. 



Keväällä epävarmoin mielin istutimme sen hiukan vielä routaiseen maahan, ja jälleen toivoimme parasta. Ensin lähes suurennuslasilla seurasin päivittäin, näkyykö silmuja. 
Ilo oli suuri, kun näin keväällä ensimmäiset elämän merkit, silmut alkoivat turvota, ja kevään mittaan odotus ja toive palkittiin: se selviytyi sittenkin!



Jännitys kuvastuu siinäkin, kun laskin huvikseni nuput, 135 kpl!! 
Jälleen uudet toiveet ja jännityksen aiheet, miten tulee olemaan hedelmän laita. Siis katse eteenpäin, aina kannattaa istuttaa omenapuu!

torstai 16. toukokuuta 2013

Kasvihuoneilmiö.

Äitienpäivä ja juhlahetket viime sunnuntailta lämmittävät vielä mieltä. Nyt ihmeeksemme ilmat ovat lämmenneet ja jopa hellesäitä on luvassa jossain päin Suomea. 

Markku innostui kaivamaan jostain vuosien takaa, varastosta, kasvihuoneemme, se oli osina, pieninä putken pätkinä ja eri muotoisina liittiminä. Ei mitään kokoamisohjeita missään! 
Minun naisen logiikkani kaatu heti alkuun, ja lähdin sisälle puuhastelemaan muita tärkeitä juttuja. 
Mieheni on päättelyn mestari, kuten kai miehet yleensäkin, ja hän jäi kokoamaan kasvihuonetta. 

Katselin ällistyneenä ikkunasta, kun siitä, toden totta, muodostui kehikko, jonka sitten kannoimme paikoilleen.

Huppu päälle ja valmista tuli. 


Olin aloittanut herneen vesojen kasvattamisen olohuoneen ikkunalla. Ne ovat hyvän makuisia sellaisenaan naposteltaviksi tai salaattien ja muiden ruokien lisänä ja koristeena. Keksin tuoda nekin kasvihuoneeseen, jossa on kostea ilma, eikä niitä tarvitse niin usein suihkuttaa. 

Kävin ostamassa pari tomaatin tainta, istutin ne ruukkuihin ja tulostin netistä kasvatusohjeet. 
Jännittää, miten tämä alkaa sujua. Uusi harrastus, pienten alkujen päivä.

Aurinkoista kesää!


tiistai 7. toukokuuta 2013

Se tulee sittenkin.


Eilen oli ensimmäinen sellainen päivä tänä keväänä, että oikein sormet syyhysivät päästä "puutarhan" kimppuun. Siitä tuli mieleen, että se tulee sittenkin, nimittäin kesä, tänä vuonna.  Kolme viikkoa se on tavanomaista jäljessä. 
Joistakin tämä juttu vaikuttaa suorastaan surkuhupaisalta, mutta kun ottaa huomioon, että tämän talon pihamaa on ollut ennen meitä suhteellisen koskematon, kun edellinen asukas oli vanha ja huonokuntoinen, niin on ollut mielessä sitä ja tätä puuhastelua. Mielessä pyörii katettu terassi, ym. kunhan ehditään. 



Markun teki mieli mansikkamaata, mutta tämä mäntykangas ei oikein taida taipua puutarhaviljelyyn ainakaan lyhyellä aikavälillä, niin ratkaistiin asia näin näppärästi. 
Ostettiin kestäviksi mainostettuja RIO-mansikan taimia. Niiden pitäisi tuottaa koko kesän kestävää mansikkalajiketta. 
Täytettiin puukehikot hyvällä puutarhamullalla, istutettiin taimet, ja jäädään odottamaan satoa!



Jotenkin sykähdyttivät nämä skillat tonttimme ulkopuolella metsämaalla. Pidän näistä kukista, vaikka ne ovat jonkun mielestä suorastaan riesa, kun leviävät kaikkialle. 



Tällaisia hiivaleipiä tein pikaisesti aamulla, kun välillä kaupan leivät kyllästyttävät. Vaikka ulkonäkö on näin outo, niin vakuutan, että hyviä ovat maultaan!

Iloinen mieli, kun on lämmintä. 
Hiivitään ulos kahvi- ja ruokahetkiin nyt, kun voidaan. Kohta tulevat jälleen tuulet ja sateet. Nekin kuuluvat elämään.