keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pikkuinen takajaloillaan.

Muutaman päivän ajan olemme tehneet uuden kotimme (vanha omakotitalo) eteiseen lattiaremonttia. Nyt saimme valmista, kun Markku uusi lattian painuneita rakenteita. Saman parketin laittaminen paikalleen myös onnistui. On hienoa seurata taitavaa työtä. Olen tietysti toiminut aputyttönä. 
Virkkaamiseen nipistän silti aikaa. Vaihteeksi nostin pikkukissan seisomaan kahdella jalalla. Neljällä jalalla seisovia kissoja olen tehnyt aikaisemmin muutamia.

Näistä tanssijatytöistä ryhmän keskimmäisen tein viimeksi. Teen niitäkin lisää silloin tällöin.

Pientä piristystä kaipaa välipaloiksi, joten kesken tanssijan virkkauksen aloin kokeilla uutta. Valkoinen lanka ja vähän isompi koukku. Syntyi pieni kissa. Oikeastaan aloittaessani en näin pientä suunnitellut. Nopeamminhan se sitten syntyikin.

Kaipasimme hengähdystä, kuten aina iltaisin, joten lähdimme pienelle lenkille. Maisemat vain valkenevat kevättä kohti monessakin mielessä.

Joitakin aikoja sitten siskoni mies Jukka sai minut innostumaan ruisleivän teosta. Juuresta ilman hiivaa syntyy ihanan maukasta leipää. Eilen laitoin säästämästäni juuresta taikinan alkuun. Tänä iltana sen työstin näihin vuokiin. Minusta vuokaleipä on helpompi valmistaa. Se on  makuasia. Iltalenkin ajaksi uuniin. Ihana tuoreen leivän tuoksu tervehti sitten meitä jo eteisessä. Hiukan liikaa laitoin ehkä jauhoja, mutta maku ja koostumus oli valmiissa leivässä täydellinen!
Tätä taiteenlajia ehkä turhaan pelätään. Se on yllättävän helppo ja kiireetön harrastus. Vesi, taikinan juuri, luomu-ruisjauhot ja suola. Ja tietenkin juuri sitten talteen seuraavaa kertaa varten. Ei ole lisäaineita!
Pienistä iloista koostuu iso ilon virta. Vaivannäkökin on iloa, koska siinä näkee työnsä tuloksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti