keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kevätpäiviä ja kivoja tapaamisia.

Kevät tuntuu tämän talven jälkeen erityisen ihanalta ja inspiroivalta. Pilvisin talvi 50 vuoteen -  taisi jossain olla tieto. Se on tuntunut. Nyt kun muutamana päivänä on aurinko paistanut, niin luulisi, ettei pilvisiä päiviä enää tulisikaan. 

Kaiken keskellä käsityökin on helpompi ottaa käteen, kun valoa tulvii joka suunnalta, taivaalta ja valkoisilta hangilta. Tämä pikkukissojen tapaaminen oli lämmin tapahtuma. 
Samoin meillä. Kiva kun ollaan saatu ja saadaan uusia ystäviä kylään, tutustumaan, ja omaisia ja läheisiä muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia.


Nyt on meno päällä ja --- vauhdin hurmaa! 

Keväällä on kiva alkaa suunnitella matkustamista ja retkeilyä. Voi vain kuvitella, miten kivaa se tulee olemaan. Silti täytyy muistaa motto, ja ottaa päivä kerrallaan. 


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pikkuinen takajaloillaan.

Muutaman päivän ajan olemme tehneet uuden kotimme (vanha omakotitalo) eteiseen lattiaremonttia. Nyt saimme valmista, kun Markku uusi lattian painuneita rakenteita. Saman parketin laittaminen paikalleen myös onnistui. On hienoa seurata taitavaa työtä. Olen tietysti toiminut aputyttönä. 
Virkkaamiseen nipistän silti aikaa. Vaihteeksi nostin pikkukissan seisomaan kahdella jalalla. Neljällä jalalla seisovia kissoja olen tehnyt aikaisemmin muutamia.

Näistä tanssijatytöistä ryhmän keskimmäisen tein viimeksi. Teen niitäkin lisää silloin tällöin.

Pientä piristystä kaipaa välipaloiksi, joten kesken tanssijan virkkauksen aloin kokeilla uutta. Valkoinen lanka ja vähän isompi koukku. Syntyi pieni kissa. Oikeastaan aloittaessani en näin pientä suunnitellut. Nopeamminhan se sitten syntyikin.

Kaipasimme hengähdystä, kuten aina iltaisin, joten lähdimme pienelle lenkille. Maisemat vain valkenevat kevättä kohti monessakin mielessä.

Joitakin aikoja sitten siskoni mies Jukka sai minut innostumaan ruisleivän teosta. Juuresta ilman hiivaa syntyy ihanan maukasta leipää. Eilen laitoin säästämästäni juuresta taikinan alkuun. Tänä iltana sen työstin näihin vuokiin. Minusta vuokaleipä on helpompi valmistaa. Se on  makuasia. Iltalenkin ajaksi uuniin. Ihana tuoreen leivän tuoksu tervehti sitten meitä jo eteisessä. Hiukan liikaa laitoin ehkä jauhoja, mutta maku ja koostumus oli valmiissa leivässä täydellinen!
Tätä taiteenlajia ehkä turhaan pelätään. Se on yllättävän helppo ja kiireetön harrastus. Vesi, taikinan juuri, luomu-ruisjauhot ja suola. Ja tietenkin juuri sitten talteen seuraavaa kertaa varten. Ei ole lisäaineita!
Pienistä iloista koostuu iso ilon virta. Vaivannäkökin on iloa, koska siinä näkee työnsä tuloksen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Uusi ilme


Kauan mietin, voisiko tällaisesta aiheesta kirjoittaa, mutta tämä asia on ilahduttanut viime päiviäni niin paljon, että rohkaisin mieleni. Kun hankimme tämän talon, otin henkilökohtaiseksi haasteekseni muuttaa tummat värit vaaleiksi. Edellinen omistaja oli pitänyt väreistä. Oli tummaa sinistä, punaista, keltaista, kulunutta ja likaistakin. Valkoista maalia, vettä ja pesuainetta on kulunut ja luovuus kukkinut. Tämä kellarin rappukäytävä on yksi osoitus siitä. Seinän väri oli aikaisemmin tumma sininen. 



Alakerrassa on varastohuone, joka on toiminut edellisillä asukkailla asuinhuoneenakin tilan puutteessa. En saanut rauhaa, ennen kuin kävin käsiksi tähän tilaan. 

Poistin naulat ja epätasaisuudet seiniltä, vähän tasoitetta, hyvät suojaukset, ja toimeen. 
Olen maalarin tytär, ja se on luovaa toimintaa, hauska yksityiskohta vaivannäön keskellä!

Pesin seiniä, maalasin kaikki ensin pohjamaalilla, sitten varsinaisella seinämaalilla. 
Varastona huone on meilläkin, mutta luovuutta voi silti käyttää. Aikaisemmin huoneessa oli ummehtunut haju, mutta kun avasimme tuuletusventtiilin ja puhdistin ja maalasin, niin tuoksukin on puhdas. 

Punaisen oven jätin, koska se piristää, ja verhokin on väriin sopiva.

Sopivan asiayhteyden voi muodostaa edellä olevasta jutusta. Kun taivaan Isä valitsi meidät, hän näki jo alussa lopputuloksen. Kun me alamme vaeltaa Hänen yhteydessään, hän muuttaa meitä, ja iloitsee. Mekin saamme iloita Hänen huolenpidostaan. Lopputulos kaikessa kirkkaudessaan ja täydellisyydessään näkyy kuitenkin vasta perillä taivaan kodissa. Siellä on vajaa lakannut ja täydellisyys alkanut. Pysykäämme uskollisina loppuun asti!