torstai 12. joulukuuta 2013

Käytännöllistä joulua.


Tänä päivänä kaikista suunnista tulee tietoa, että talous on alamaissa, ja omassa elämässäkin on isoja asioita, jotka nielevät rahaa, on remonttia ja hankintoja. Tässä kohdassa käytännöllisyys astuu kuvioihin. 

Onneksi jo lapsesta asti, äitini, joka oli käytännöllisyyden mestari ompelemisessa ja muissakin käden taidoissa, on juurruttanut meihin lapsiin iloisen tekemisen. "Tuunaaminen" on nykyaikainen sana, se kai tarkoittaa muokata tai muuttaa tarkoitusta, mutta äitini osasi taidon jo kauan sitten. 

Nämä liinat olivat pitkinä versioina monet joulut varastossa, kun pöytiä on rajallinen määrä. Nyt keksin, että ompelen niistä tabletteja. Me käytämme paljon kahvi- ja ruokapöydässä sellaisia, ne luovat viihtyisyyttä ateriahetkiin. Leikkasin pitkät liinat kahtia ja ompelin päät, joten nyt on joulun ajaksi väriä kahden ruokailijan pöytään. Pienillä punaisilla liinoillakin on omat paikkansa ruokapöydässä.



On ihmeellistä, että punainen väri ja kukat kuuluvat jouluun. Nämä kukat ovat kestokukkia, tuon ne joka joulu silmiä ilahduttamaan, vaikka ne eivät ole aitoja. 
Jossain taustalla on niiden paikka, ja joulun jälkeen pakkaan ne taas seuraavaa joulua odottamaan.  



Poro kantaa kunniakkaasti kynttiläkruunua. Näitä ohuita kynttilöitä ei voi kauan polttaa, mutta pieni ilo niistäkin tulee. 



Linnut ja niiden ruokkiminen kuuluvat jouluun. Itsekin ostin kauralyhteen, kun koulupoika tuli ovelle myymään  5 euron hintaan leirikoulun hyväksi. Se odottaa joulua, jolloin ripustamme sen sisäpihalle lintuja varten. 
Onneksi meidän lintumme ovat jo saaneet ruokaa, kun ajoissa laitoimme ruokintatelineet. 

Linnut voivat pysyä poissa pihapiiristä, jos ei ajoissa ilmaannu ruokintapaikkaa. Me koimme sen vuosi sitten, kun tämä talo oli ollut tyhjillään jonkin aikaa, ennen kuin sen ostimme. Meidän pihapiirimme oli haudan hiljainen, ei yhtään lintua näkynyt pitkään aikaan, kunnes ne huomasivat ruokamme ja oppivat reitin meille.  



Kuinka usein tämä asia, joulun pääasia, jääkään taka-alalle. Minulle ja perheelleni tämä, Jeesuksen, Vapahtajamme syntymä on ihana elinehto. Sitä me tänäkin jouluna juhlimme, ja Jeesuksen elämä on meille elämä, oli sitten vuoden aika mikä vaan. 

Tätä iloistaVapahtajan syntymäjuhlaa toivotan kaikille! 

torstai 28. marraskuuta 2013

Lisää pikkuväkeä.


Tämä syksy on ollut pimeä ja kostea. 
Säätiedotuksessa sanottiin viime viikolla, että päivä on HARMAA. 

On niin hauskaa, kun voi itse tehdä pieniä piristyksiä kaiken pyörityksen keskellä. Kun näitä virkkauksia tekee tarpeeksi paljon, niin se käy koko ajan helpommaksi. Ei tule niin paljon "yrityksiä ja erehdyksiä".


Meidän tontilla oli tosi paljon lehtipuita, jotka pimensivät koko kesäksi maiseman. Saimme kaupungilta luvan kaataa 6 puuta, ja niistä 4 on nyt kaadettu. Yksi saadaan kumoon nostimen avulla myöhemmin, lisäksi yksi pieni runko vielä jossain vaiheessa. 
Ensin karsitaan oksat ja sitten runko kumoon. Tämä siksi, ettei tule vahinkoa talolle, kun puu on niin lähellä talon päätyä.



Nämä puput ovat välivaiheessa, ja näyttävät vähän hämmentyneiltä, kun vaatteita ei ole vielä ehditty tehdä. 

Tein vielä yhden pupun lisää, ja vaatteet, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. 

On ihan terveellistäkin välillä istua ja virkata, kun kaikki taloustyöt ulkotöiden lisäksi täyttävät päivää tehokkaasti.



Iso työ on tehty, ja kaksi suurta kuormaa risuja lähdössä kaatopaikalle, se oli minun osuuteni, sopivaa hyötyliikuntaa! 

Näissä lopuissa tarvitaan Markkua ja moottorisahaa.



Joulu lähestyy vauhdilla. 
Toivon, että tuleva joulu voisi olla rauhallinen, Vapahtajan syntymäjuhla, ilman kaupallista turhaa touhua. Siihen tarvitaan tietoista asioiden tärkeysjärjestykseen panemista.

Meillä joulun ajasta on luultavasti tulossa keittiöremontin aikaa, joten rauha on vähän mutkikas käsite siinä mielessä. 

Kaikkeen on sopeuduttava ja katsottava kiitollisella mielellä eteenpäin!

Katso myös kotisivuni: airinajat.weebly.com


perjantai 22. marraskuuta 2013

Väriä harmaaseen marraskuuhun.


Tarkastelin lankakoriani, ja huomasin, että taas oli kerääntynyt jäännöslankoja pikku keriä. Aloin virkkaamaan niistä "jotain". 

Parin päivän jälkeen lopputulos on tässä. Nämä kissat ovat: iso Mimmi ja pikku Mimmi. 
Minua sanottiin pienenä Mimmiksi naapurin kissan mukaan. Sisarukseni ilmeisesti keksivät meissä jotain yhdennäköisyyttä, siitä nimitys. 



Nyt, kun tämä kokoelmani on täynnä, (alakuvassa pikku Mimmi ison Mimmin selässä), 
 kaipaan edelleen pientä virkkausta, joten päätin aloittaa valkoisia pupuja, kun huomasin, että minulla on iso kerä valkoista lankaa. Niitä uusia tulokkaita voisin alkaa kerätä isoon koriin, ja antaa sieltä yksilöitä jollekin eläinrakkaalle hyvään kotiin, jos malttaisin, mutta pelkään, etten edelleenkään malta luopua.
Mukava joka tapauksessa, kun kekseliäisyys toimii, ja voi toteuttaa uutta sitä mukaa, kun lankaa riittää. Ja sitähän riittää.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Valmista tuli.


Tämä vierastossu-idea tuli, kun vieraita käy, ja vaikka meillä ei ole kylmä lattia, niin pikkusukilla saattaa jaloissa tuntua viileältä. 


Kangaspalalaatikossani oli paljon valkoista silkkipintaista kangasta, ehkä viskoosia, enkä koskaan keksinyt, mitä siitä voisi tehdä. Nyt tein siitä repimällä matonkudetta, eikä edes pölyä tullut ilmaan siinä puuhassa, erikoista kangasta siinä suhteessa. 
Sitten vain iso koukku ja muoto syntyi "omasta päästä".
Vielä jäi kangasta vähän, en tiedä, riittääkö vielä yksiin tossuihin.



Toinen projektini tuli päätökseen tällä erää. Tässä lähikuva viimeisestä erästä. Näitä rintaneuloja on ollut kiva työstää, kun saa vapaasti muotoilla kuvion. Puunappi ja pikaliimalla valmis rintaneulatausta, sitten hahmottelen lyijykynällä kuvion ja maalaan. Edellisissä blogeissani on kuvia eri vaiheista. 


Tässä kaikki tämänhetkiset valmiit pakkauksissa, Näitä on jo ystävilläni noin kymmenen, poissa tästä kuvasta. Valitsivat "parhaat päältä". 



Nämä ruusut ostimme ruokaostosten lisäksi viime viikolla. Olivat niin kauniita, että ajattelin laittaa kylmään seuraavaksi yöksi, ja kuten arvata saattaa, ne unohtuivat sinne pariksi päiväksi, kunnes muistin ne juuri ennen vieraitten saapumista, laitoin pöytään ja saivat aikaan iloa ja ihastusta.
Ihanaa syksyistä viikonloppua!

torstai 7. marraskuuta 2013

Ihana matka.


Kun meitä viime keväänä  pyydettiin viikon matkalle Israeliin, vastasimme, että tulemme, jos saamme edellisen asuntomme myydyksi. 
Asunto  oli ollut jo silloin muutaman kuukauden myynnissä, ja kaupan onnistumisen edellytyksiä ei tuntunut olevan, johtuen tulevasta taloyhtiön putkiremontista, taloussuhdanteista ja pankkien lainapolitiikan kiristymisestä. Niinpä tuntui, ettei mahdollisuuksia ollut. 

Yllättäen kuitenkin 8 kuukauden jälkeen ostaja ilmaantui, vaikka olimme jo poistaneet sen välittäjältä ja jääneet odottamaan putkiremontin valmistumista ja uutta myyntiaikaa lokakuuhun. Siispä ilmoittauduimme syksyllä matkaan.



Israel on kaikin tavoin kiistelty matkakohde, mutta avoimin mielin jälleen lähdimme matkaan. Siellä oli lämpötila vähän alle ja yli 30 astetta, joten se vastasi aika tarkasti Suomen parasta hellekesää. Kukkaloisto ja hedelmäpuut ovat aina yhtä hurmaavia.



Jerusalemin näkymä on huikea. Se oli ensimmäisten päivien tutustumisohjelmassamme. Nähtävää ja koettavaa riitti hurjan paljon.
Lisäksi  vierailimme eri puolilla: Wizo-lastenkodissa, Natal- Trauma Centerissä, Haifa-kodissa (holocaustin läpi käyneiden vanhusten asuntolassa).
Paljon koskettavia kohtaloita kussakin kohteessa. Veimme sinne lahjoja, koska ko. kohteet tulevat toimeen lahjoitusten turvin. Itse vein kohteisiin muun muassa huoneentaulut, joissa on rohkaiseva teksti. Kiitollisina otettiin vastaan nekin.

Ihanaksi yllätykseksemme ystäviemme häät sattuivat lomamme puoliväliin Tel Avivissa, ja kuten aina häät, niin nämäkin olivat aivan ihastuttava kokemus. Avigail ja Markus saivat toisensa. Ikimuistettava tilaisuus, joka kesti aamuyön puolelle. 



Tien päällä ja bussissa viehrähti paljon aikaa, kun viikossa piti ehtiä paljon näkemään. 

Tutustuimme Galileaan, pyhiin paikkoihin siellä, ja  myös Betlehemiin, joka on nykyään palestiinalaista aluetta. Ystävällinen ilmapiiri vallitsi kaikkialla. 



3 eri hotellia tällä viikon matkalla, ja kaikki 5 tähden luokkaa. Ihmettelimme porukalla, miten voi sattua niin hienot majapaikat. Tässä ollaan jo pukeuduttu Suomeen paluuseen, kohta suunnistamme täältä Eilatista, upeasta hotellista Ovdan lentokentälle ja Suomen marraskuun loskaan ja pimeyteen. 

Nyt olemme jo Suomessa, ja olen alkanut virkata valkoista hellehattua, seuraavaa kesää tai aurinkomatkaa varten. 

Nautitaan omasta talvesta ja eri vuodenajoista. Saattaa se kesä tulla vielä meillekin.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Niin paljon - niin vähän.



Edellisessä blogissani nähtiin näitä rintaneuloja. Näiden tekeminen on kyllä niin hauskaa puuhaa, varsinaista terapiaa! Mieheni Markku on varsinainen kukkaihminen, ehkä harvinainenkin mieheksi. Hän valitsi tämän kukka-aiheisen parhaaksi kaikista tähän asti tehdyistä.



Ihan ensimmäinen vaihe tässä puuhassa on liimata pikaliimalla tausta paikalleen. Innoissani ostin 14 puista "nappia" ja taustat. Aikaisemmin tein 22 kpl.
Olemme lähdössä viikon lomalle ja lento on varhain huomenaamuna, joten tuntuu, että kaikki pitäisi saada valmiiksi juuri nyt. Nämä kyllä jäävät tähän alkuvaiheeseen, ja onkin kiva jatkaa tästä sitten matkan jälkeen.



Nämä sukat ovat nyt tässä. Kova oli urakka, mutta nyt se loppui. Viimeisten neulominen otti jo koville, täytyy tunnustaa. 
Muutamat pienet jalat saavat lämmintä minunkin käsieni kautta, ja se on mukava tunne.

Minun mielestäni tässä on paljon, kuitenkin tässä oikeasti on vähän, vain pisara valtameressä kaikkeen suureen tarpeeseen maailman puutteeseen ja tarpeeseen nähden. 
 "Yhdelle vähimmistä" kuitenkin.


Hauskaa lankaa, kun kuvio tulee itsestään. Kahdesta kerästä rinnakkain neuloessa kuviot tulevat lähes identtiset. 
Tässä työvaiheessa olin laskenut, että näistä langoista tulee neljät sukat. 



Ihan pikkuisen tuli rimanylityksen omainen tunne, kun huomasin, että vielä olisi yksiin sukkiin lankaa jäljellä. Piti oikein koota itsensä, jotta saisi vielä yhdet aikaan. Nyt on sellainen tunne, että on mitta täysi, ja tuskin enää pitkiin aikoihin otan neuletta käteeni........vaikka eihän sitä koskaan tiedä. 

                                    

    Kaiken puuhailun lomassa tein nämä taulut varalle, kun tarvittiin lahjoja. Keksin näihin                 kieloaiheen, se on niin tyypillistä Suomea. 
Vähän on matkakuumetta, huomaa olevansa ylikierroksilla, täytynee henkäistä syvään, ja sitten jatkaa pakkaamista.



torstai 17. lokakuuta 2013

Pientä kivaa.




Tänä pitkänä, kauniina ja lämpimänä syksynä viivästyi luova kauteni, ja ehdin jo huolestua, ettei synny mitään uutta. No sitten tulivat nämä rintaneulat. 



Ostin ensin puisia nappeja, sitten pikku purkkeja emalimaaleja, jotka sopivat monille materiaaleille, mm. puulle. Ensin laitoin hakaneulat pienellä kankaanpalalla ja pikaliimalla kiinni, ja maalasin vielä päälle, mutta sitten askarteluliikkeessä esiteltiin metallisia taustoja, jotka on tarkoitettu rintaneulan kiinnitykseen.



Hahmottelen ensin lyijykynällä mallin, ja sitten vain maalaamaan. Värejä ja muotoja on kiva sommitella.
Innostuin kovasti, ja tein 22 kpl. 
"Airi Mirjami Design."

Pidän pienen tauon, ja vaihteeksi taas alan neuloa sukkia. 


Tämä lanka on kivaa, kun se tuottaa erilaisia kuvioita. Ei tarvitse vaihtaa lankaa, kun neuloa vaan, ja kuvio syntyy. En ole ennen tehnyt näin, mutta olen nähnyt kyllä jossain. Nyt olen sitä mieltä, etten muunlaista lankaa haluakaan käyttää!

Nyt niin moni taho tarvitsee sukkia, mutta itselläni on reitti selvä, mihin kohteeseen nämä ja 12 aikaisemmin neulomaani sukkaparia ovat lähdössä lämmittämään pieniä jalkoja.

Onni on auttaa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksyhiiret ja muuta pikkuista.


Niin vain on, että sydän kaipaa näitä hiirulaisia. On ollut tauko niiden virkkaamisessa, kun olen neulonut avustussukkia 12 paria, jotka aikanaan lähtevät kohteeseensa.
Nyt siis tulivat syksyn hiiret, syksyn väreissä, vaatteet jäännöslangoista. Kaksi syntyi yhtenä päivänä.
Ja ilo pilkahtelee tänään, harmaana ja sateisena aamuna.



Tämän tein ensin, ja kuten aina, yksinäinen kaipaa ystävää.......



.......ja tulihan se. 
Piti vähän pojan housuja värittää sinertävällä langalla, kun oli niin pieni kerä vaalean vihreää.



Sitten tuli sekaan uusi innostus....harrastus kenties.....  Ostin puisia "nappeja" askarteluliikkeestä, ja pieniä maalipurkkeja. Kultamaali oli ennestään jossain kaapin perällä. Sitten vain sommittelemaan. Mahdollisuuksia kuvioihin on rajattomasti. Keksin sitä mukaa kun maalaan. 
Hakaneula taakse kangaspalan avulla, pikaliimalla, ja sitten maalaan kangaslapun päälle vielä maalikerroksen, että pysyy. 
Tässä siis vasta rintakoristeiden alkua. Saa nähdä jääkö tähän juttuun "koukkuun".



Olen pitkään miettinyt, miten merkkaan pyyhkeet WC:n naulakoissa. Tässä se sitten on. Puusydämet ostin myös askarteluliikkeestä, sitten  taiteilijamaaleilla ja kultamaalilla kuviot, ja mustalla öljymaalilla tekstit. 



Nämä kerät ovat joutuneet vähän odottamaan, kun oli tarkoitus vielä muutamat lasten sukat neuloa avustuskuormaan mukaan. 
Olen huomannut, että mieli pysyy kaiken keskellä virkeänä ja iloisena, kun on käsillä pientä näpertämistä kaiken arjen pyörityksen keskellä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mikä otus?


Tämä näyttää petokalalta. Mielikuvitus voi lentää, kun äkkiä katsoo.
Kun kaikki siniset, punaiset ja valkoiset sukkalangat oli neulottu sukiksi, jäi pienen pieniä keriä, joista ei ollut enää mihinkään suurempaan, aloin tehdä mielestäni jälleen kerran patalappua, mutta sitten muistin, että minulla on jäljellä yhdet kukkaron leuat jossain käsityökorini pohjalla. 
Sitten vain hiukan soveltamaan. Valkoista lankaa oli sen verran vähän, että sitä riitti vain toiselle puolelle.


Markku sanoi, että tuohan on silmä, minun tuli mieleen MTV3:n logo, saa nähdä tuleeko nyt plagiointisyytöksiä!


Koin jo hetken helpotusta, kun nämä sukkaparit olivat valmiit, ja langan loput virkattu kukkaroksi, mutta sitten tuli tyhjä olo, ja kauppaan ostamaan lisää lankaa. Nyt alkaa aivan eri värisävyaikakausi. 


Kotipihalla eivät työt lopu näin syksyllä, mutta siinähän saa hyötyliikuntaa, kun ottaa haravan käteen, ja sitten vain heilumaan. 


Tätä työtä ei tässä muodossa ole enää ensi vuonna, kun muutama vaahtera ja koivu kaadetaan tänä syksynä pois.


On iki-ihana tunne, kun pääsee piilopirtille irtautumaan arjen rutiineista. Vaikka vain vaatimattomaan vaunuun. Kuitenkin se tunne, ettei mikään tehtävä aja mihinkään, vaan saa vain ulkoilla ja ja lukea päivän, pari. Sekin riittää, ja se olisi kaikille suositeltavaa itsehoitoa, jos vain mahdollista on. 
Oltiin siskoni mökin pihassa kalliolla pari yötä, ja kiva oli taas palata kotiin.  
Itse asiassa ne ovat myös inspiraatiomatkoja. Paljon uusia ideoita pyrkii mieleen, ja toteutuksissa vain pitää hiukan pidätellä liikaa innostumista.
Ihana värikäs syksy parhaimmillaan, nautitaan!

torstai 12. syyskuuta 2013

Puikkoihin voi jäädä koukkuun.


Sain jossain vaiheessa kesää siskoltani muutaman lankakerän. Itse asiassa n. 700g. Sinistä, punaista ja valkoista. Itselläni oli yksi sinikirjava kerä. Neulomme avustussukkia paleleville lapsille. On se vain niin hauskaa neuloa villalangasta helteellä.



Tämän puuhan voi ottaa käsiinsä milloin vain on joitakin hetkiä, jolloin kaipaa jotain näpertämistä, siis välipaloina, kuten tapaan sanoa.



Näistä langoista olen siis neulonut vielä muutaman, kuten "ruusukkeessa" näkyy. 
Nyt, kun on vielä 150g, ja niistä tulisi vielä parit sukat, otan etäisyyttä, siis siirrän syksympään. Irroittadun "neulekoukusta"- jos onnistun. 

Siskoni Maria on minun idolini näissä käsityöasioissa, ja jolta langat sain,  varmaan ymmärtää yritykseni olla tekemättä mitään. 

Syksyn tulo ei oikein kangertelematta näytä onnistuvan. Lenkkeily sujuu hyvin T-paita päällä ja päivälämpötilat viihtyvät 20 asteen vaiheilla. Erikoinen syksy säiden puolesta, joten hyödynnän ulkoilua mielen virkistäjänä, suosittelen kaikille.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tee se itse.


Eilinen oli puuhapäiväni. 
Ensimmäiseksi aamulla lähdin n. 3 km:n päähän kauppaan kävellen, reppu selässä. Ihana aurinkoinen ja kuulas aamu. Jätin nousemaan edellisenä päivänä alkuun laittamani ruiseleivän, juuresta ilman hiivaa. 
Kotiin tultuani tein ensin hiivaleipä-sämpylätaikinan, ja herkulliset sämpylät uuniin. 
Seuraavaksi paistumaan vuoka-ruisleivät, jotka nyt olivat tarpeeksi nousseet. Pakastan ne sitten viipaloituna, ja niin ne on helppo ottaa käyttöön.



Aina eri vaiheiden välissä virkkasin jälleen uutta pussukkaa. Tämä tuli tarpeeseen.
 Vaikka kännykän suojapusseja on kaikenlaisia valikoimia kaupoissa, niin tarvitsen sellaisen, johon mahtuu muutakin mukana kulkevaa.



Valmista tuli illalla, jäännöslangoista tämäkin.



Nyt mahtuu kaikki, ja voi sujauttaa laukun pohjallekin, josta se löytyy värikkäänä pussukkana ilman etsiskelyä. 

Mahtui siihen päivään vielä kaikkea muutakin. Risuhommia ulkona, kun Markku oli kaatanut ison vaahteran. Kaatopaikkakuorma alkaa nyt olla valmis. Se on minun puuhaani. 
Markku tekee taloon sokkeliremonttia. Mullat kaivetaan pois ja sitten tilalle patolevy & styrox- ja sepelit. 
Touhua riittää molemmille. Onneksi Taivaan Isä on helpottanut puuhasteluamme ja antanut ihanat aurinkoiset ilmat tänä kesänä.