lauantai 1. joulukuuta 2012

Lankaleikkejä ja virkkausta.


Olin parin viikon aikana, neljänä päivänä, 10 kuukauden ikäisen tytön seurana, kun vanhemmilla oli menoa. Aivan ihana pikkuinen, niin seurallinen, että jo virkkauskin vähän aiheutti ongelmaa. Kun hän oli syventynyt leikkeihinsä, ja huomasi, että virkkaan, alkoivat lankakeräni kiinnostaa. 
Annoin hänelle aina sen värisen kerän, josta olin juuri virkannut ja siirtynyt seuraavaan. Sitten alkoi mielenkiintoinen puuhastelu. Hän alkoi purkaa kerää ja kietoa lankaa ympärilleen. Välillä hän kulki ja konttasi ympäriinsä lanka sekoitettuna ympärille ja kerä seurasi perässä. Se oli niin huvittavaa katseltavaa ja aika kului molemmilla. Seuraava väri ja taas sama juttu. Otin edellisen aina pois, selvittelin sen, ja virkkasin  lisää. 

Teen tämännäköistä virkkausta niin kauan, kuin huvittaa ja ehkä siitä jonkin kokoinen peitto tulee, vaikka nukenvaunuihin tai johonkin. 
Mukava ottaa jotain näpertämistä käsiinsä, kun istahtaa paikalleen.



Näitä tanssijatyttöjä teen sitä mukaa kun inspiraatiota riittää. Vaalean ruskea
tukkalanka loppui, ja ostin tumman ruskeaa kalastajalankaa ison kerän. Ainakin riittää. Huomaan vain, että nuken koko alkoi hiljalleen kasvaa, näistä kahdesta tummatukkaisesta tuli isompia. Täytyy tietoisesti pienentää, koska pidän enemmän pienistä.

Elämässä on nyt tapahtunut niin paljon, että luova hiljaiselo on hetkeksi häiriintynyt. Kunhan elämä tasaantuu taas, niin uskon luovuuden puhkeavan uudelleen. Sitten alan taas maalata pikkutauluja, kun kehyksiä on vielä muutama odottamassa. Onhan luonnossakin välillä hiljaisia aikoja, talvi, kunnes taas kevät tuo kaiken uuden ihanan pursuavalla voimalla esiin. 

Täällä Etelä-Suomessa oli kova lumimyrsky. Lunta on paljon ja pakkasta ennustettu. Oikea talvi näyttää olevan edessä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti