maanantai 17. syyskuuta 2012

Hiiriperhe lisääntyy



Tämänhetkinen perhekoko.

Lupasin jo välillä, että alan tehdä lapasia ja sukkia avustuspaketteihin, mutta lastentarhanopettajaystäväni pyysi minulta kahta hiirtä nyt alkuun, lasten lauluhetkien havaintovälineeksi. (Oli tykätty kovasti). Tietysti virkkasin tilalle uudet, enkä oikein osaa lopettaa, vaan lisää tulee. Alkuperäistä kahta en raaskinut antaa. 
Ensimmäiseksi virkkaamani kissan annoin myös pyynnöstä hyvään kotiin, Eilalle, lastenlasten iloksi. Vähän ikävä on ollut. Kilpikonna lähti Suvin mukaan, kun hän ihastui siihen.

Tämä lady on ensimmäinen.

Eilen illalla sitten päätin, että yritän jakaa tämän tekemisen niin, että teen vähän vuorotellen näitä, ja jotain muutakin näpertämistä tarpeen mukaan. Sukissa tykkään neuloa raitaa, se on tavaramerkkini.



Syksy on tätä. Nämä omenat ovat oikeasti yhden oksan päässä koko nippu!
Meillä ollaan syöty omenaa kaikissa muodoissa ja pakkaseen riittää myös. 
Ollaan saatu niitä Markun kotitalolta Nurmijärveltä.

Värit ovat huikeita, varsinkin auringon paistaessa. Kuva tietenkin vähän latistaa värejä. On ilo liikkua luonnossa. Tämä eiliseltä lenkiltä. 
Olin sunnuntain musiikkivastuussa Kotikirkossa, kuten yleensä kerran kuukaudessa. Se on ihanaa, mutta ehkä vähän stressaavaa. Sitten kävellään iltaisin pitkiäkin lenkkejä rentoutuen ja maisemia ihaillen. 


Näin taidokkaita ovat pikku ystävämme muurahaiset. Ovat olleet ahkeria.


Pihlajanmarjoja on myös uskomattoman paljon. 


Ja tämä, niin kaunis, mutta niin myrrrkyllinen.

Nyt on sitten seuraavaksi puolukkaretken aika. Sen teemme Keski-Suomen maisemiin ensi viikon loppupuolella. Samaan paikkaan, mistä poimimme viime vuoden puolukat. Metsäretkiä on siis tiedossa. Huvia ja hyötyä.



5 kommenttia:

  1. Miten maltat anta hiiriä ja rottia ja kissoja eteenpäin? Taitavat osata kävellä itse. Raikkaita syksyn kuvia. Täytyy vaihtaa lenkkipolkua, kun mulla on vain naakkoja ja hevosia. Samat harrastukset...

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Luulin, että en osannut kommentoida, siksi kaksi kertaa samat sanat

    VastaaPoista
  4. Joo ottaa se vähän kipeää, kun antaa pois, mutta kyllä lasten iloksi pitää antaa. Teen sitten tilalle uusia. Onneksi kaikki eivät kehtaa pyytää, muuten itselläni ei olisi enää mitään. En kyllä tiedä myöskään mitä niillä teen, vissiin pitää laittaa niille nimet ja keksiä tarinat.

    VastaaPoista