maanantai 24. syyskuuta 2012

Neuleita sateen säestyksellä.





Lähdimme viettämään pidennettyä viikonloppua Keuruulle. Tiesimme kyllä, että sateita olisi luvassa, mutta katko normaaliin arkirutiiniin olisi ihana, vaikka sataisikin.



Otin mukaani keskeneräisiä neuleita. Olin hiiriperheen virkkaamisen välillä jo luvannut tehdä vaihteeksi avustussukkia ja lapasia. Näinkin vaihtelu virkistäisi ja tulisi huvia ja hyötyä. 



Maisemat olivat synkkiä välillä. Väliin taas aurinko paistoi. Siis epävakaista. Lähdimme toisena päivänä puolukoita poimimaan. Tavoitteena olisi yksi ämpärillinen, se riittäisi meille talveksi. Onneksi otimme autoon sadevaatteet, koska saimme siellä raekuuron niskaamme! Saimme marjamme, ja asuntovaunuun lämmittelemään.


Illalla alkoi sää seljetä, ja lähdimme rentouttavalle lenkille, maisemaa ja pilviä ihailemaan ja sen jälkeen saunaan. 


Asuntovaunun ikkunasta, illalla ulos katsoessa sää oli jo seestynyt.



Saunan jälkeen meillä on tapana siellä istua katselemaan netti-tv:tä, Yleensä kristillistä TV7-kanavaa. Siinä samalla, ja myös automatkoilla neulon ajankuluksi jotain. Tällä matkalla valmistui sitten pari sukkaparia. Vielä olisi sinisävyistä lankaa odottamassa pieniä palelevia jalkoja varten.

Nyt on maanantai-aamu. Puolukat soseutin jo illalla pakastimeen. Nyt on aika säilöä omenia, joita saimme eilen. Niin on talvea varten taas maukkautta ja vähän vitamiinejakin nautittavaksi.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Hiiriperhe lisääntyy



Tämänhetkinen perhekoko.

Lupasin jo välillä, että alan tehdä lapasia ja sukkia avustuspaketteihin, mutta lastentarhanopettajaystäväni pyysi minulta kahta hiirtä nyt alkuun, lasten lauluhetkien havaintovälineeksi. (Oli tykätty kovasti). Tietysti virkkasin tilalle uudet, enkä oikein osaa lopettaa, vaan lisää tulee. Alkuperäistä kahta en raaskinut antaa. 
Ensimmäiseksi virkkaamani kissan annoin myös pyynnöstä hyvään kotiin, Eilalle, lastenlasten iloksi. Vähän ikävä on ollut. Kilpikonna lähti Suvin mukaan, kun hän ihastui siihen.

Tämä lady on ensimmäinen.

Eilen illalla sitten päätin, että yritän jakaa tämän tekemisen niin, että teen vähän vuorotellen näitä, ja jotain muutakin näpertämistä tarpeen mukaan. Sukissa tykkään neuloa raitaa, se on tavaramerkkini.



Syksy on tätä. Nämä omenat ovat oikeasti yhden oksan päässä koko nippu!
Meillä ollaan syöty omenaa kaikissa muodoissa ja pakkaseen riittää myös. 
Ollaan saatu niitä Markun kotitalolta Nurmijärveltä.

Värit ovat huikeita, varsinkin auringon paistaessa. Kuva tietenkin vähän latistaa värejä. On ilo liikkua luonnossa. Tämä eiliseltä lenkiltä. 
Olin sunnuntain musiikkivastuussa Kotikirkossa, kuten yleensä kerran kuukaudessa. Se on ihanaa, mutta ehkä vähän stressaavaa. Sitten kävellään iltaisin pitkiäkin lenkkejä rentoutuen ja maisemia ihaillen. 


Näin taidokkaita ovat pikku ystävämme muurahaiset. Ovat olleet ahkeria.


Pihlajanmarjoja on myös uskomattoman paljon. 


Ja tämä, niin kaunis, mutta niin myrrrkyllinen.

Nyt on sitten seuraavaksi puolukkaretken aika. Sen teemme Keski-Suomen maisemiin ensi viikon loppupuolella. Samaan paikkaan, mistä poimimme viime vuoden puolukat. Metsäretkiä on siis tiedossa. Huvia ja hyötyä.



sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Remonttia ja ruusuja

Olemme tehneet eteisremonttia viime viikot. Entinen oli niin tukkoinen ja epäkäytännöllinen. Tämän talon alkuperäinen versio. 
Olimme kyllästyneitä siihen jo kauan. 
Nyt tuli aika toteuttaa uusimissuunnitelma.
Eläminen on ollut melkoista etsiskelemistä, kun tavarat ja vaatteet ovat olleet väliaikaisissa paikoissa. Jokainen sen tietää oltuaan samassa tilanteessa. Työn valmistuttua on uudellen sopeutumisen aika.

Markku teki mittavan työn purkaessaan vanhat rakennelmat pois. Tässä uuden eteisen alkua. 
Perällä näkyy vanhaa väli-ikkunaa. Vähän suttuisen näköinen, jonkun edellisen asukkaan valkoisella maalaama kuviolakkapinta. Se piti poistaa. Yritin melkoisia myrkkyjä maaliliikkeen neuvosta. Ei lähtenyt millään. Lopuksi välähti: kynsilakanpoistoaine! Sillä lähti kankaalla pyyhkimällä ihan puhtaaksi. Sitä vain kului melkein 150 ml pullollinen. 
Sitten maalasin takaseinän uudelle kaapistolle. Markku oli sen valmistellut ja tasoitellut edellisenä iltana. Sitten eteisen muut seinät vaalean siniseen vivahtavalla maalilla. Se sopi kaapiston siniharmaaseen väriin. Yhdessä koottiin kaapisto isoine peili-liukuovineen. Huh huh.


Haluttiin pientä piristystä ja "katseenvangitsijaa". Siitä kehittyi ruusuköynnöskuviot ikkunaan.


Kontaktimuovista vapaalla kädellä leikaten.

Valkoisesta ruusun terälehdet, yksi kerrallaan, keskikohdasta aloittaen. Jokainen ruusu on erilainen. 
Olen harrastanut tätä taiteenlajia paljon, pyynnöstä, yleisiin tiloihin, esim. silloiseen työpaikkaani Jorvin sairaalan leikkaussalin heräämöön. Myös röntgeniin auringonkukkia, ym. tilataidetta. Lisäksi näyttelykulisseiksi Bulgarian lähetystyölle punaista ruusuköynnöstä muuriaidan päällä. Nyt tein siis valkoista. Pääteltiin, että siihen väriin ei niinkään kyllästyisi

Tässä uusi eteinen suurin piirtein valmiina. Vielä lampunvarjostimet joutuu uusimaan. Oikeanpuoleiseen seinään (tässä peilikuvana) palapeilin tilalle ripustimme itse maalaamani "Kedon kukat"-akvarellin.