perjantai 17. elokuuta 2012

Vähästä paljon - jakamisen iloa.

Tämä leipä-kalamaalaukseni vuodelta 1995 on pienikokoisin, mutta puhuttelevin keittiömme seinällä olevista asetelmamaalauksistani. Maalauksen aiheena on jakaminen.
Raamattu kertoo pienestä pojasta, joka toi eväänsä, viisi leipää ja kaksi kalaa Jeesuksen siunattaviksi, kun kansanjoukolla ei ollut ruokaa, ja ilta oli tulossa. Siunauksen jälkeen ruokaa riitti tuhansille. Siitä aiheutunutta riemua olisin halunnut olla näkemässä!

Työpaikassani oli nälkäpäiväkeräys. Sanoin työtoverilleni, että on ihan terveellistä antaa pois omastaan. Hän, ilmeisen varakas henkilö, meni mietteliääksi ja sanoi: "Aivan, minä käyn hakemassa lisää", hän laittoi lisää lippaaseen.



Aina syksyn tullessa alkavat käynnistyä eri järjestöissä keräykset: Paljaat varpaat, paljaat kädet, paljaat päät ym. Kerätään sukkia, lapasia, pipoja ym. Kaikkea, niille joilla on vähemmän. Nämä yllä olevat työt ovat viime kevättalvelta, lähdössä paleleville lapsille. 
Ankaran viime talven aikana mm. Keski-Euroopan köyhillä alueilla oli perheitä, jotka asuivat maakuopissa ja hökkeleissä, ilman sukkia ja muitakaan lämpimiä vaatteita. Pakkanen paukkui ennätyslukemissa. Eri puolilla maailmaa oli kylmyyden ja lumen suhteen ennätystalvi. 
Itse näihin asioihin alan lämmetä vasta, kun jo keräyksen loppupäivämäärä lähestyy. Keräyksistä saa tietoa mm. www.patmos.fi/lahjoita/operaatio joulun lapsi". Radio Dei on myös yhteistyössä edellä mainitun kanssa järjestänyt viime vuosina mittavan keräyksen lapasia, sukkia ja pipoja os: www.radiodei.fi, joten mainostamista odotellessa voi jo aloitella neulomista ja virkkaamista. Jos ei tee käsin, voi myös antaa rahalahjan. Avustuskuljetusten etenemistä määränpäähän ja jakamista siellä voi yleensä seurata joulun alla eri tiedotusvälineistä (Radio Dei ja TV7).
Jokainenhan voi katsoa itselleen sopivan avustuskohteen ja tavan, ja niin pienistä puroista kasvaa suuri virta. 



Lankakeriä oli jäänyt virkattuani pari villatakkia. Olen jakanut niitä pienempiin keriin, koska tapanani on tehdä molempien käsien lapasia rinnakkain, jolloin neulomiskäsiala on sama, ja molemmat lapaset valmistuvat samaan aikaan. Se on kivaa.



Käytyämme Keuruulla "piilopirtillämme", neuloin pitkän pätkän pienempiä lapasia jo menomatkalla, n. 3 tuntia. Tulomatkalla vähän suuremmat lapaset ehdin puoliväliin. Oli minusta silti matkaseuraksikin.



Tässä valmista.



Kissakin pääsi kuvaan. Mihin joutuivat lankakerät?

4 kommenttia:

  1. Ihana kuvakavalkaadi Airi. Sulla on lahjoja vaikka mihin, en tiennytkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt on enemmän aikaa ja voimia, kun ei tarvitse olla töissä.

      Poista
  2. Nuo savusilakat olisi hyviä. Olet ollut taas ahkera. Mulla meni plörinäksi koko blogi, enkä osannut enää tehdä sitä. Pääasia, että sinä sait tämän taidepäiväkirjan auki! Siinä tuli joku uusi malli, enkä päässyt jyvälle ollenkaan. Voi mh-mh.

    VastaaPoista
  3. Kyllä olen surrut sitä sun hienon blogin kohtaloa. Toivottavasti sen saa vielä elvytetyksi. Onhan siellä kuitenkin tekstit jäljellä. Siitä voisi tulla uudistettuna vieläkin hienompi. On jotenkin yksinäistä, kun ei saa lukea niitä sun juttuja :(

    VastaaPoista