torstai 30. elokuuta 2012

Lenkkimaisemia ja virkkaushupia

Runsas viikko sitten kävimme Keski-Suomessa viikonlopun vietossa. Keuruun Pohjoisjärven maisemissa teimme aamu- ja iltalenkkejä. Ihanan kuulakas ja aurinkoinen syksyn alku. Paljon pihlajanmarjoja ja kaikkia muita marjoja ja hedelmiä luonto tulvillaan. Luojan ihania lahjoja ihmisille.



Automatkoilla tuli virkatuksi jälleen. Tässä jo aikaisemmin valmistunut kissa ihmettelemässä lankakeriä. Värillisiä lankoja oli pieniä keriä jäänyt aikojen kuluessa. Niitä nyt täytyi jotenkin hyödyntää. Alkoi syntyä lisää Virkkuulan väkeä.

Pupuneiti tuli ensimmäiseksi kissan kaveriksi.

Poikapupu ilmestyi yllättäen kuvioihin.

Kilpikonnasta tuli vähän liioitellun värikäs.

Tämä tyttöhiiri itse asiassa syntyi paluumatkalla.  En ollut sillä kertaa kuskina. 

 
 Tyttöhiiri koki olonsa yksinäiseksi, joten täytyihän kaveri saada. Poikahiiri syntyi kotona  matkan jälkeisinä päivinä.

Yhdessä ratsastetaan kissalla. Tässä tarinassa kaikki ovat ystäviä.

Koko Virkkuulan väki.

Kun pieni kerä oli jäljellä enää vaalean punaista, tein kesän viime ruusun. Nyt aion ostaa isoja  lankakeriä kaupasta ja  aloittaa lapasien, sukkien ja pipojen neulomisen avustuspaketteihin.

perjantai 17. elokuuta 2012

Vähästä paljon - jakamisen iloa.

Tämä leipä-kalamaalaukseni vuodelta 1995 on pienikokoisin, mutta puhuttelevin keittiömme seinällä olevista asetelmamaalauksistani. Maalauksen aiheena on jakaminen.
Raamattu kertoo pienestä pojasta, joka toi eväänsä, viisi leipää ja kaksi kalaa Jeesuksen siunattaviksi, kun kansanjoukolla ei ollut ruokaa, ja ilta oli tulossa. Siunauksen jälkeen ruokaa riitti tuhansille. Siitä aiheutunutta riemua olisin halunnut olla näkemässä!

Työpaikassani oli nälkäpäiväkeräys. Sanoin työtoverilleni, että on ihan terveellistä antaa pois omastaan. Hän, ilmeisen varakas henkilö, meni mietteliääksi ja sanoi: "Aivan, minä käyn hakemassa lisää", hän laittoi lisää lippaaseen.



Aina syksyn tullessa alkavat käynnistyä eri järjestöissä keräykset: Paljaat varpaat, paljaat kädet, paljaat päät ym. Kerätään sukkia, lapasia, pipoja ym. Kaikkea, niille joilla on vähemmän. Nämä yllä olevat työt ovat viime kevättalvelta, lähdössä paleleville lapsille. 
Ankaran viime talven aikana mm. Keski-Euroopan köyhillä alueilla oli perheitä, jotka asuivat maakuopissa ja hökkeleissä, ilman sukkia ja muitakaan lämpimiä vaatteita. Pakkanen paukkui ennätyslukemissa. Eri puolilla maailmaa oli kylmyyden ja lumen suhteen ennätystalvi. 
Itse näihin asioihin alan lämmetä vasta, kun jo keräyksen loppupäivämäärä lähestyy. Keräyksistä saa tietoa mm. www.patmos.fi/lahjoita/operaatio joulun lapsi". Radio Dei on myös yhteistyössä edellä mainitun kanssa järjestänyt viime vuosina mittavan keräyksen lapasia, sukkia ja pipoja os: www.radiodei.fi, joten mainostamista odotellessa voi jo aloitella neulomista ja virkkaamista. Jos ei tee käsin, voi myös antaa rahalahjan. Avustuskuljetusten etenemistä määränpäähän ja jakamista siellä voi yleensä seurata joulun alla eri tiedotusvälineistä (Radio Dei ja TV7).
Jokainenhan voi katsoa itselleen sopivan avustuskohteen ja tavan, ja niin pienistä puroista kasvaa suuri virta. 



Lankakeriä oli jäänyt virkattuani pari villatakkia. Olen jakanut niitä pienempiin keriin, koska tapanani on tehdä molempien käsien lapasia rinnakkain, jolloin neulomiskäsiala on sama, ja molemmat lapaset valmistuvat samaan aikaan. Se on kivaa.



Käytyämme Keuruulla "piilopirtillämme", neuloin pitkän pätkän pienempiä lapasia jo menomatkalla, n. 3 tuntia. Tulomatkalla vähän suuremmat lapaset ehdin puoliväliin. Oli minusta silti matkaseuraksikin.



Tässä valmista.



Kissakin pääsi kuvaan. Mihin joutuivat lankakerät?

maanantai 13. elokuuta 2012

Iloisia yllätyksiä




Joskus tavallinen harmaa arki voi muuttua iloiseksi yllätykseksi. Esimerkkiviikonloppu: odotettu elämysmatka luonnossa. Säätiedotuksissa ennustetaan saderintamaa koko viikonlopuksi. Sää on kuitenkin aurinkoista ja lämmintä, vain yöllä pieni ohimenevä sadekuuro. 
Joskus Iloisia perhetapahtumia, myös yllättäviä menestyksiä vaikeuksien jälkeen. 

Yllättävintä kuitenkin on aina armo, kun itse tuntee epäonnistuneensa. 
Tutuimpia kertomuksia tästä asiasta on raamatun kertomus  tuhlaajapojasta. Luuk. 15. 11 – 32. Hän oli tuhlannut kaikkensa lähdettyään lapsuudenkodistaan nuorukaisena. Nyt, elämänsä raunioilla, istuessaan kaitsemassa sikoja, ja kun sikojen ruokakin oli häneltä kielletty, hän päättää palata isänsä kotiin pyytäen anteeksi, jos vaikka  pääisisi edes yhdeksi palkkalaisista. Saapuessaan kotitilalleen, hänen isänsä, joka, uskon näin, kaikki nämä vuodet oli odottanut ja tähyillyt tielle odottaen poikaansa palaavaksi kotiin, JUOKSEE häntä vastaan ja sulkee hänet syliinsä, panee sormuksen hänen sormeensa ja järjestää juhlat. 
Me olemme joskus kuin tuo poika, kuitenkin Jumala on rakkaus, eikä Hän heitä ketään pois luotansa, joka Hänen tykönsä tulee.  





torstai 9. elokuuta 2012

Itse tekemisen hauskuutta ja hyötyä.

Tämä on meidän kesälemmikki, tänään sillä on aamiaiseksi kirsikoita. Siitä pitää muutenkin huolehtia. Jalat ja silmänympärykset joutuu vaihtamaan joka päivä, kun ne lakastuvat. Isäni tapasi hauskuttaa meitä lapsia aikoinaan erilaisilla humoristisilla jutuilla. Siitä tämäkin idea. Arvostettu arkkiatrimme kertoi haastattelussaan, kuinka hän opetti lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että kaikki mitä voi, kannattaa tehdä itse. Hänen oma harrastuksensa on "Tuohelan väki". Kaarnasta tehtyjä henkilöitä, koko kylällinen. Kaikilla oma henkiöhistoria. Hänen näyttelynsä kiertää Suomea. 
Meille sisaruksina ja sisarusteni lapsille on samoin jo kotoa vanhmpieni myötä periytynyt samanlainen elämänmuoto, kaikkea tehdään itse. Se on kivaa.


Ostimme viikko sitten uuden pöydän, mutta ruskeat tuolimme olivat niin mukavat istua, ettemme raaskineet luopua niistä. Niissä oli tummat istuinpäälliset, eivätkä sopineet mitenkään pöydän väriin. Ostin sisustuskangasta ja verhoilin hetkessä niiden istuinosat uusiksi. Varatuolien istuintyynyihinkin riitti kivasti kangasta. Käyhän se näinkin. 


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Mustikkaruno

Aamuvarhaisella katse jo metsään kääntyy. 
Mustikkasato jälleen on intoilun syy. 
Ei raaskisi niitä metsään jättää, 
siis maukkaita piirakoita talveksikin riittää. 
On Luojan rikkauksia ihanan paljon, 
kun vähänkään ympärille katsoa tahdon. 
Siis TAHDON!

tiistai 7. elokuuta 2012

Hedelmätaulut


Välillä teki mieli tehdä erilaista taidetta. Mieheni teki laudasta pohjia, minä maalasin niihin hedelmiä. Nyt niitä on viisi erilaista asetelmaa sarjassa keittiön seinällä. Täytyy yrittää keksiä välillä uutta, mitä muilla ei näe.

maanantai 6. elokuuta 2012

Sadonkorjuun aikaa


Tänään käytiin keräämässä punaherukoita. Appeni oli viime syksynä lannoittanut ja leikannut pensaat. 

Ajat muuttuvat


Matka- ja lomakohteet muuttuvat aikojen kuluessa. Noin 10 vuotta sitten vietimme vapaitamme Porvoon lähellä Onnenlahdessa meren rannalla. Saatoimme lähteä aamulla kuudelta kalaan, minäkin opettelin pilkkimään veneestä. Kerran vei iso hauki koko pilkkini mennessään. Sitten muutaman vuoden kuluttua vietimme kesälomistamme aina muutamia päiviä Keski-Suomessa Luhangassa tuttavien ihanassa hirsimökissä. Oheinen kuva on sen mökin keittiön ikkunasta näkyvä maisema. Sitä aina ihailimme, ja maalasin muistoksi siitä taulun kotimme seinälle. Vilkaistessani sitä muistuu aina pala menneistä kesistä mieleen. Nyt harrastamme caravan-matkailua, joten tuo mökki on taakse jäänyttä elämää.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Juurikuvia

Lisää juuria Hiekkasärkiltä, jossa oltiin heinäkuun alussa. Tuuli oli tuivertanut hiekan juurien ympäriltä, mutta puut silti pysyivät pystyssä.

Juuret Hiekkasärkillä


Minusta nämä juuret ovat mahtavia, kietoutuvat toisiinsa kiinni, niin kuin jossain laulussakin sanotaan. Puut olivat tuulten armoilla, mutta mahtavia, kun pysyivät pystyssä.